Vanha puikkopussini alkoi käydä ahtaaksi (pienensin sitä pian bloggauksen jälkeen). Sitä paitsi se oli liian leveine lokeroineen ja lyhyine yläläppineen epäkäytännöllinen sukkapuikoille (sen sijaan se toimii oivallisesti pyöröpuikkojen säilytyksessä). Niinpä päätin ommella uuden.
Varastoista löytyi sopivankokoinen pala ohutta, joustavaa vakosamettia, vieläpä sykähdyttävän punaisena. Ompelin sievät käänteet reunoihin, käänsin puikkotuntumalla alaosaa ja tikkasin lokeroita puikoille ja koukuille. Kokoelmani on sikäli vaatimaton, että tilaa jäi uusillekin hankinnoille. Osan pussista jätin kokonaan tikkamatta, jotta voin myöhemmin jakaa sen tarpeita vastaaviin lokeroihin. Yläläppä yltää nyt peittämään kokonaan puikkojen ja koukkujen vapaat päät, joten suljetusta puikkopussista eivät työkalut takuulla karkaa. Kuvaa käsitellessäni huomasin muuten laittaneeni yön hämärinä tunteina pari puikkoa vääriin lokeroihin (ks. yläkuva).
Sulkumekanismiksi valitsin nappikuminauhan, juuri sopiva nappikin löytyi sekalaisten nappien laatikosta. Kuminauha pitää paketin napakasti kasassa ja sallii työkalujen merkittävänkin lisääntymisen. Yläläppä jää rullauksen jälkeen tursottamaan epäammattimaisesti, mutta henkilökohtaisesti en pidä sitä minkäänlaisena ongelmana, onhan siihen kätevää kiinnittää lapasneulonnassa tarvittavat (peukalosilmukka-)hakaneulat sekä päättelyneula. Siinä ne ovat mukavasti käyttövalmiina ilman, että puikkopussia tarvitsee avata. Hakaneuloihin voi tarvittaessa säilöä myös silmukkamerkkejä.
Blogimies yritti kyllä esittää malliin parannusehdotuksia, jotta syntyneeltä kauneusvirheeltä vältyttäisiin, mutta kieltäydyin kauniisti retusointioperaatiosta. Pidin lopputuloksesta niin paljon, että tuikkasin "tuotemerkkini" paraatipaikalle. Jos joskus keksisin asiallisen yläläppävariaation, jolla pursuilulta vältytään, saattaisin ommella puikkopusseja muillekin tarvitsijoille. Toistaiseksi versio 1.1 on riittävän hyvä vain henkilökohtaiseen käyttööni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti