Dalecarlica-mekko, Rinsessa-pipo ja Pajunkissa-pipo

Seuraavaksi naapurin hylkylastista työn alle pääsi ruskea Tennessee. Aluksi ajattelin neuloa poikien slipoverin lahjaksi ystäväni esikoiselle, sillä omat lapset eivät juuri neuleita käytä sukkia, lapasia ja pipoja lukuunottamatta. Toinen ystäväni kuitenkin ehdotti, että tekisin hänen kuopukselleen mekon. Tartuin innolla ideaan, mutta käsityölehdistä ei tuntunut löytyvän mitään mieluista. Onneksi on Ulla.

Niinpä päivänvalon näki Dalecarlica-mekko. Koska ohjekoko oli 92/98 cm, päätin omatoimisesti pienentää mallia 20% saadakseni suunnilleen koon 80/86 cm. En tietenkään neulonut minkään sortin mallitilkkua, aloitin suoraan sadalla silmukalla ja 3,5 mm pyöröpuikolla. Pituudesta vähensin samat 20% lukuunottamatta yläosan valepalmikkoa, jota tein ohjeessa mainitut 10 cm. Helman levennykset tein tarkoituksella langankierroin, jotta syntyneeseen reikäriviin saa pujotettua satiininauhan. Kuvan somistenauha on tosin sekundajämäpuuvillanauhaa, sillä käsityövarastoni on ehtymätön lähinnä kankaiden osalta.

Koska mekko kulutti vain 200 g lankaa, päätin neuloa myös Rinsessa-pipon lisukkeeksi. Jälleen vähensin silmukoita näppituntumalta, näin ollen taaperolle sopiva myssy syntyi 110 silmukalla ja 3 mm puikoilla. Setti osoittautui sovituksen perusteella sopivankokoiseksi ja ainakin taaperon äiti piti lopputuloksesta, joten en voi itsekään olla muuta kuin tyytyväinen.

Lanka ei loppunut vieläkään, sillä pikkuinen pipo painoi vain 40 g. Koska olin jo kauan suunnitellut neulovani Pajunkissa-pipon, päätin toteuttaa sen nyt Tennesseestä, näinhän sieluni silmin, miten hienosti ruskea väri sopisi teemaan.

Ei tarvinne olla Einstein arvatakseen, että jouduin rukkaamaan silmukkamääriä. Ohjeen 60 aloitussilmukkaa vaihtui sataan ajatellen, että lopputuloksesta tulisi sopiva oman äitini siroon päähän. Neuleen edetessä olin todella skeptinen lopputuloksen suhteen, sillä tokihan mallineule oli 3,5 mm puikoilla ja mainitulla langalla aivan erilainen kuin alkuperäisessä mallissa. Harkitsin jopa keskeneräisen tekeleen purkamista, mutta päätin urheasti tikuttaa katkeraan loppuun saakka.

Lopulta piposta tuli sopivampi omaan isoon pollaani ja sen päälle venytettynä mallineule näyttikin ihan mukiinmenevältä, tosin edelleen tietenkin aivan erilaiselta kuin alkuperäisessä mallissa. Joka tapauksessa tämä pipo olisi äidilleni varmasti ihan liian suuri, joten pidän sen suosiolla itse. Lankaakin upposi 70 g, joten ruskeasta Tennesseestä ei jäänyt enää kuin pikkunöttönen jäljelle.

Ja kaiken tämän naapuri oli siis heittämässä roskiin. Huh.