Wannabe-pääkallopipo

Äitini lankavaraston perkauksesta oli reilummalti jäljellä enää tummansinistä Tennesseetä. Kun puuvillalankapussissa oli jämiä valkoisestakin, sain päähänpinttymän suunnitella pääkallopipon lasten serkun synttärilahjaksi. Se valmistui jo pari viikkoa sitten, mutta koska postitin sen vasta eilen (toivottavasti suunnilleen oikeaan ajankohtaan syntymäpäivää ajatellen), olen pantannut bloggaamista. En nimittäin halua ottaa riskiä, että lahjansaaja kieltäytyy vastaanottamasta kyhäelmääni ennen kuin olen ehtinyt päästää sitä käsistäni.

Pääkallot saattavat erehdyttävästi tuoda mieleen aivan jotakin muuta, esimerkiksi junan vaunut. Keskeneräisenä ne muistuttivat lähinnä kolmijalkaista kamelia. En ole ollenkaan varma, suostuuko 7-vuotias tuleva ekaluokkalainen edes sovittamaan myssyä. Voihan sen aina lahjoittaa jollekin pahaa-aavistamattomalle kanssaeläjälle.

Pipo on neulottu 120 silmukalla 3 mm pyöröpuikolla. Alareuna on kaksinkertainen, taitetta varten neuloin yhden nurjan kerroksen, joka toimikin käänteessä moitteetta. Päälaki on kavennettu kuudessa kohdassa, aluksi joka toinen kerros, lopussa joka kerroksella. Piposta tuli näillä parametreilla aika tiivis ja siitä kertoo melko reilu langanmenekkikin, 70 g.

Jos pääkallot jäivätkin wannabe-sellaisiksi, ainakin yksi tavoite tuli jälleen saavutettua: langoista ei jäänyt kuin korkeintaan pienet raita-ainekset. Vielä Tennesseetä olisi yhteen raita- tai kirjoneulepipoon, mutta onneksi jäljellä olevat värit eivät suoranaisesti pakota tarttumaan puikkoon.