Syntymäpäiväkortti ja paketti mummolle

Pitihän äitini lahja paketoidakin johonkin. En ole järin innostunut lahjapapereista kuin korkeintaan askartelumateriaalina, joten illanhämärissä kaivelin askartelutarvikkeitani lievän epätoivon vallassa.

Pipo joutui pakatuksi ruskeaan paperipussiin, jossa alunperin on luultavasti ollut muutama rinkeli naapurilähiön leipomomyymälästä. Somistin pussin (käytetystä) lahjapaperista leikatulla kuvalla, jonka kehystin vihreällä niinellä. Niintä muistelen saaneeni joululahjaksi sisareltani joskus viime vuosituhannella muiden askartelutarvikkeiden ohella.

Ei tällä kansallisia eikä kansainvälisiä taidepalkintoja haalita, mutta onneksi minun ei tarvitsekaan elättää itseäni puutteellisen luovuuteni tuotoksilla.

Korttikin piti olla, totta kai. Yritin kehitellä jotakin, johon lapsetkin voisivat osallistua. Mielikuvitukseni ei ole maailmankuulu, joten kortissa ei ole mitään innovatiivista.

Persikanväriselle korttipohjalle on liimattu punaisesta silkkipaperista (samaa joululahjaerää kuin paketin vihreä niini) revittyjä ja rutistettuja tolloja kukiksi. Kuopus osallistui ansiokkaasti repimiseen ja ruttaamiseen, esikoinen kukkien liimaamiseen. Lehtien paperinarun olen peräti itse ostanut, kukkaruukku on viime kesänä ostamieni housujen lyhennyksestä jäänyttä lahjetta - lahjepäärmeestä tuli oiva ruukun yläosa. Pitsinauha on "Eijan pitsitukusta", samaa kuin Vienon mekossa. Teksti on liimattu ruskeasta paperinarusta, joka löytyi naapurin hylkytarvikesäkistä.

Kortti on ehdottomasti liian mummomainen äidilleni. Sitä paitsi tekstin liimaaminen oli aikamoista läträämistä enkä kyennyt välttymään ikävästi kiilteleviltä liimatahroilta. Pääasia kuitenkin on, että sain huijattu askarteluvastaiset lapseni mukaan projektiin ilman mainittavampaa kiristystä, uhkailua tai lahjontaa.