Äitienpäivälahjoja

Hattumaakari iski jälleen. Äidilleni pari vuotta sitten äitienpäivälahjaksi ompelemani hattu haalistui kovassa käytössä kurjaan kuntoon, joten päätin ommella tänä vuonna hänelle uuden kesähatun.

Kalastajahattuja (Suuri Käsityölehti 9/2001) olen tehnyt samalla mallilla jo toistakymmentä niin lapsille kuin aikuisille. Tämä versio on punaista ja harmaata popliinikangasta (tjsp.) ja se on tikattu harmaalla. Molemmat kankaat tulivat lahjoituserässä, jonka saimme paikallisten äitien hyväntekeväisyystempaukseen. Luonnollisesti kaikki ulkoilukankaat jäivät käyttämättä, sillä ompelimme pehmeitä sisävaatteita niin keskolaan kuin lasten akuuttiosastollekin. Hattu olisi ehkä kaivannut jonkinlaista koristetta, mutta en keksinyt mitään mielestäni soveliasta omista varastoistani tai mielikuvituksestani.

Minä sain oman äitienpäivälahjani jo reilun viikon etuajassa:

Kerroin taannoin kadottaneeni kännykkäni. Sen löysi myöhemmin huoltoyhtiön mies mummolan rappukäytävästä - rikkonaisena. Pärjäsin sen jälkeen mainiosti mieheni vanhalla (ja tarkoitan todellakin vanhalla) kännykällä, mutta mieheni harrastuneisuuttaan seuraili puhelinmarkkinoita ja päätti yllättää minut iloisesti Sony Ericssonin kamerakännykällä. Synergiaetunsa siinäkin, että perheen molemmat puhelimet ovat samanmerkkisiä, eipähän tarvitse olla saatavilla kuin yhden sortin piuhoja. Eikä tuo kamerakaan hullumpi keksintö ole, tulee otettua edes joskus kuvia muistakin kuin käsitöistä.

Arvelin tarvitsevani kännykkäpussin. Löysin kuitenkin lasten romulaatikosta ensimmäisen version miehelleni ompelemista pusseista. Ompelin siihen lisukkeeksi taakse lenkin, jossa on D-rengas, joten pussin voi tarvittaessa ripustaa avainkaulanauhan vastalenkkiin. Kätevää, sillä kesävaatteissani ei läheskään aina ole taskuja. Etuläppä on muuten mitoitettu niin, että puhelin mahtuu lisäperukkeineen pussukkaan läppä kiinni, tässä (ja mieheni) puhelimessa kun ei ole erillistä kuulokeliitäntää, vaan handsfreetakin varten on kytkettävä pienoinen mötikkä luurin pohjaan. Koko etuosan kattava pehmotarra toimii myös oivana iskunvaimentajana.

Eihän tuo pussukka kovin naisellinen ole, mutta tulipahan vanha jouto-ompelus asialliseen hyötykäyttöön ja aikaa säästyi jollekin uudelle käsityölle. Suunnitelmia ainakin piisaa.