sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Kesäyössä

Näin talviaikaan siirtymisen kunniaksi voinkin esitellä lähes kaksi vuotta sitten Tuhansien villasukkien maa -kirjaan suunnittelemani mallin, joka sain nimekseen Kesäyössä.

Ensin oli - kuten niin usein aiemminkin - hahmotelma kirjoneuleraidasta. Sen reunoissa oleva lehtikuvio houkutteli suunnittelemaan samaa aihetta toistavan palmikkokuvion. Jokin lisähaaste suunnittelulle oli tarpeen, joten päätin suunnitella palmikkokuviot molempiin sivuihin niin, että ne yhdistyisivät kauniisti jalkaterän päällä. Kun sain kuvion mielestäni toimimaan, päätin, että muita jekkuja ja jippoja ei tähän malliin tarvitsisi upottaa. Paitsi että taisin jotain säätöä kehittää sukansuun joustimeen?



Alkuperäinen mallipari on tuo yllä olevan kuvan etualan vihreä. Harmikseni siitä parista ei ollut ammattikuvaajan ottamien kuvien joukossa yhtään kuvaa yksinään, ja omat dokumentaariset otokseni ovat julkaisukelvottomia.



Tästä toisesta sinapinvärisestä parista sentään sain otettua siedettävän kuvan, jossa näkyy olennaisimmat. Kirjoneuleessa on kukkakuvion keskellä helmiä, mutta kukaan ei estä neulomasta kukan keskustaa kuviovärillä helmen pujottelun sijaan. Näissä sukissa on ihan tavallinen ranskalainen kantapää vahvistetulla kantalapulla ja nauhakavennuskärki. Muista kirjan ohjeista poiketen tähän malliin on vain kaksi kokoa, joissa molemmissa käytetään samaa palmikkokaaviota - olin sanalla sanoen liian laiska enää suunnittelemaan useampaa palmikkokaaviota, vaikkei se varmaankaan ylettömän vaikeaa olisi ollut.

Tämäkin malli voisi olla aika kiva ihan vain yksivärisenä, ilman kirjoneuletta. Silloin ehkä pitäisi vähän katsella, miten sukansuun joustimen asemoisi suhteessa kirjoneuleeseen, tai pitäisikö se tehdä kokonaan toisentyyppiseksi.

P.S. Käyttämäni langat ovat silkkaa ihanuutta: Lanitium ex Machinan, KVG Woolworksin ja Louhittaren Luolan sukkalangoilla nyt ei vaan voi rumaa tullakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti