Sumuisena aamuna

Vihdoinkin, kaksi vuotta Tuhansien villasukkien maa -kirjaprojektin alkamisen jälkeen on aika esitellä tarina kirjaan ensimmäisenä suunnitellun mallin takana.

Sumuisena aamuna syntyi tarpeesta löytää tekniikka, jolla saisin häivytettyä kerroksen vaihtumiskohdan ylittävään hiutalekuvioon syntyvän pykälän. Kokeilin vähän kaikenlaista, ennen kuin oivalsin itsestäänselvyyden: kuvio olisi aloitettava jo edellisen kerroksen lopussa. Harmi, että kehittelyprosessin ensimmäinen sukkapari, jossa kaikenlaiset räpellykset kerroksenvaihtumiskohdassa näkyivät kilometrien päähän, on aikoja sitten mennyt käyttöön ja siitä otettu kuvakin on kadonnut jonnekin vanhan pöytäkoneen kovalevyn varmuuskopiointiin käytetyn ulkoisen kovalevyn mukana (eikö olekin hyvä varmuuskopio, kun on vallan hukassa koko ulkoinen kovalevy?). Jäljellä on vain kuvia lopullisen ohjeen mukaisista sukista.

Kuva: Kati Länsikylä

Ei ole parempaa kuin kaksi ihanaa harmaata yhdistettynä oranssiin kimallelankaan, kaikki Lanitium ex Machinalta. Näihin sukkiin ei tarvinnut kehitellä mitään muuta ihmeellistä kuin tuo kirjoneuleidea, perusrakenne varresta varpaisiin ranskalaisella kantapäällä ja jalkapohjan keskelle tulevalla kiilalla oli oikein toimiva. 

Hieman ennen kirjan ilmestymistä neuloin vielä yhden parin (muistaakseni kehitysversiot mukaan lukien neljännet tai viidennet tällä samalla mallilla) teollisesti värjätyistä sukkalangoista. Näissä voikukkapellon mieleen tuovissa sukissa vihreä on Austermann Stepiä, keltainen italialaista Bice-sukkalankaa ja valkoinen Regiaa. Tämä malli taipuu värivalinnoilla todella erilaisiin fiiliksiin, käyhän pääkuvio niin lumihiutaleista kuin kukistakin.

Tämän sukkaparin myötä on aika sulkea Tuhansien villasukkien maa -kirjan kannet. Luulen, että myös blogini hiljenee toistaiseksi. Käsitöitäni on jo tovin voinut seurata blogia säännöllisemmin Instagramista @tiinakuudesign Ravelrya unohtamatta - sieltä minut löytää etenkin Lankalaatikosta, mutta myös vähän muualta nimimerkillä TiiQ; suunnittelijasivuni on luonnollisesti nimellä Tiina Kuu.

Kesäyössä

Näin talviaikaan siirtymisen kunniaksi voinkin esitellä lähes kaksi vuotta sitten Tuhansien villasukkien maa -kirjaan suunnittelemani mallin, joka sain nimekseen Kesäyössä.

Ensin oli - kuten niin usein aiemminkin - hahmotelma kirjoneuleraidasta. Sen reunoissa oleva lehtikuvio houkutteli suunnittelemaan samaa aihetta toistavan palmikkokuvion. Jokin lisähaaste suunnittelulle oli tarpeen, joten päätin suunnitella palmikkokuviot molempiin sivuihin niin, että ne yhdistyisivät kauniisti jalkaterän päällä. Kun sain kuvion mielestäni toimimaan, päätin, että muita jekkuja ja jippoja ei tähän malliin tarvitsisi upottaa. Paitsi että taisin jotain säätöä kehittää sukansuun joustimeen?

Kuva: Kati Länsikylä

Alkuperäinen mallipari on tuo yllä olevan kuvan etualan vihreä. Harmikseni siitä parista ei ollut ammattikuvaajan ottamien kuvien joukossa yhtään kuvaa yksinään, ja omat dokumentaariset otokseni ovat julkaisukelvottomia.

Tästä toisesta sinapinvärisestä parista sentään sain otettua siedettävän kuvan, jossa näkyy olennaisimmat. Kirjoneuleessa on kukkakuvion keskellä helmiä, mutta kukaan ei estä neulomasta kukan keskustaa kuviovärillä helmen pujottelun sijaan. Näissä sukissa on ihan tavallinen ranskalainen kantapää vahvistetulla kantalapulla ja nauhakavennuskärki. Muista kirjan ohjeista poiketen tähän malliin on vain kaksi kokoa, joissa molemmissa käytetään samaa palmikkokaaviota - olin sanalla sanoen liian laiska enää suunnittelemaan useampaa palmikkokaaviota, vaikkei se varmaankaan ylettömän vaikeaa olisi ollut.

Tämäkin malli voisi olla aika kiva ihan vain yksivärisenä, ilman kirjoneuletta. Silloin ehkä pitäisi vähän katsella, miten sukansuun joustimen asemoisi suhteessa kirjoneuleeseen, tai pitäisikö se tehdä kokonaan toisentyyppiseksi.

P.S. Käyttämäni langat ovat silkkaa ihanuutta: Lanitium ex Machinan, KVG Woolworksin ja Louhittaren Luolan sukkalangoilla nyt ei vaan voi rumaa tullakaan.

Helsinkiä pakoon

On oikeastaan aika hurjaa ajatella, että esittelen nyt sukkamalleja, joiden suunnittelusta alkaa pian olla pari vuotta aikaa! Sitä se kirjan tekeminen on - pitkä ja monin paikoin puuduttava matka, jonka hedelmiä kerätään vasta aikojen päästä itse työnteon jälkeen.

Helsinkiä pakoon syntyi jälleen kerran yksinkertaisen kirjoneuleraidan ympärille. Yksinkertaisuudestaan huolimatta sain upotettua kirjoneuleosaan monta erilaista keinoa häivyttää kerroksenvaihtumiskohdan pykälää. Loput sukasta on helppoa pintaneuletta, joka antaa tilaa monille erilaisille värjäyksille ja langoille.

Ensimmäisen kokeiluparin neuloin lasten kokoon Novitan Venlasta. Olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, etten enää tehnyt muutoksia, vaan neuloin varsinaisen malliparin aikuisten koossa.

Kuva: Kati Länsikylä

Kirjan malliparin pääosassa on Lanitium ex Machinan Basic Sock värissä Radioactive Swamp, joka on yksi maailmankaikkeuden kauneimmista vihreistä langoista - tai ainakin minun maailmankaikkeuteni, joka on melko rajoittunut. Eikä näitä sukkia katsellessa voinut ajatella muuta kuin karkaamista urbaanista kaupunkiympäristöstä jonnekin luontoon, vaikkapa soutamalla vadelmaveneellä Hankoon (jossa en, sivumennen sanoen, ole itse koskaan edes käynyt).

Pitihän minun neuloa vielä kolmaskin koko, ihan akateemisesta mielenkiinnosta ja rakkaudesta lajiin.

Samalla tulin kokeilleeksi, miten kirjoneulekuvio toimii, kun kuviot ovat vaalealla ja pohja tummemmalla värillä. Aika kiva näinkin, ja Puffalan tummanharmaa Sukka-Puffa sopi unisex-malliin kuin nakutettu.

Helsinkiä pakoon on ollut yksi suosituimmista Tuhansien villasukkien maa -kirjan malleista. Niin se vain on, että lopulta hyvinkin yksinkertaiset mallit puhuttelevat - eivät pelkästään minua itseäni, vaan monia muitakin. Ehkä se on helpon, toistuvan mallineuleen meditatiivinen rytmi, joka sopii rentouttavan neulomisharrastuksen luonteeseen.

Rakkautesi jäljet

Uusien sukkamallien suunnittelun ja ohjeiden kirjoittamisen imu on vienyt mennessään siinä määrin, että Tuhansien villasukkien maa -kirjan mallit ovat jo omassa mielessäni vain historian havinaa. Yritän silti pikkuhiljaa saada esiteltyä viimeistenkin mallien taustat, ennen kuin siirryn kokonaan kirjanjälkeiseen aikakauteen.

Rakkautesi jäljet -mallin lähtökohtana oli sydämistä muodostuva kirjoneulekuvio. Halusin toistaa sen muotoja niin taittoreunassa kuin pienessä palmikkokuviossakin. Kantapäämalli oli helppo suunnitella millaiseksi vain, tässä se muotoutui takakiilalliseksi ja leveäkäännöksiseksi.

Kuva: Kati Länsikylä

Kirjan verenpunaiset sukat ovat minun neulomani, kelta-harmaat testineulojani. Harmillisesti kuvien joukossa ei ollut edustavaa kuvaa kantapään rakenteesta, joten neulojat joutuvat luottamaan kirjan sanallisiin ohjeisiin. Pahoitteluni tästä puutteesta!

Kuva: Kati Länsikylä

Vaikka kantapääkuva kirjasta puuttuukin, en voi muuten valittaa kuvista tämänkään mallin kohdalla. Aluksi vähän vierastin "kansallisromanttista" henkeä, mutta onhan mallikin romanttinen, jopa kansallisromanttinen. 

Neuloin ennen kuvauksia vielä turkoosinkin parin, joka ei lopulta valikoitunut kuvattavaksi kirjaan saakka. Tässä itse ottamassani kuvassa kantapään rakenne näkyy vähän paremmin. Käyttämäni KVG Woolworksin merinosukkalangat, verenpunainen True Blood ja hehkuvan turkoosi Rum Cay olivat aivan käsittämättömän ihania neuloa: pulleaa ja joustavaa merinoa, jota on helppo neuloa tiiviiksi ja siistiksi neulokseksi niin kirjoneuleena, sileänä kuin palmikkoinakin.

Ilokseni olen huomannut, että tätäkin mallia on neulottu muokaten sukansuuta joustimeksi, jättämällä latvialaiset kierreraidat pois sekä vaihtamalla kantapään rakennetta. Palmikkokuvio on niin viehättävä, settä se riittäisi sukan koristeeksi ihan ilman kirjoneulettakin - joskus vielä taidan senkin kokeilla, kunhan uusilta mallisäädöiltäni maltan!

Avaruuden ikkunat

Tuhansien villasukkien maa -kirjan mallien esittelyy kaartuu viimeiseen neljännekseen. Tässä vaiheessa voinen paljastaa tuoneeni mallit blogiin käänteisessä suunnittelujärjestyksessä. Tämän postauksen Avaruuden ikkunat oli siis aikanaan viides malli, jonka suunnittelin kirjaa varten.

Mallin lähtökohtana oli Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Orientti. Olin ostanut kyseisen vyyhdin Snurresta hetken mielijohteesta, ihan vain värien vuoksi, vaikka jo ostohetkellä tiedostin, etten ole monivärilankojen suuri ystävä. Ei auttanut muuta kuin yrittää suunnitella malli, jossa kirjava lanka olisi edukseen eikä ainakaan häiritsisi mallineuleen erottumista. Valkoinen lanka näytti erottuvan selvimmin kirjavasta, ja arvelin jonkin graafisen kuvion sopivan tarkoitukseen paremmin kuin kiemuraisten kikkareiden. Ja niinhän siinä kävi, että kun piirtelin sopivasti laatikoita, päänsisäinen jukeboksini alkoi soittaa J. Karjalaisen Avaruuden ikkunaa.

Kuva: Kati Länsikylä

Tässä mallineuleessa olisi ollut kohtuullisen haastavaa piilottaa kerroksen vaihtumiskohtaan syntyvä porras kunnolla, joten suunnittelin suosiolla sivuihin pystyraidat ja tein erilliset kaaviot jokaiseen kokoon. Pystyraitojen vuoksi tuntui perustellulta tehdä myös sukansuun joustin ja kärki pystyraidallisena yksivärisyyden sijaan.

Kuva: Kati Länsikylä

Kun pystyraitalinjalle lähdettiin, sitä riitti sitten kantakiiloihin ja jalkapohjaankin. Jalkapohjaan olikin sitten pakko upottaa pieni pala pääkuviota, sillä olisihan se nyt ollut vähän tylsänsorttista pistellä menemään koko matka kantakäännöksen alusta kärkeen asti pelkkää pin stripeä. Ja kaikki sitten tietysti saada peilikuvaksi toiseen sukkaan.

Mielestäni onnistuin tavoitteessani kehitellä kirjavalle langalle sopiva malli, ja siinä samassa taisi tulla rastitettua jokunen "en ole koskaan ennen" kohta omalta suunnittelukokemuslistaltanikin. Ja nuo kuvat, taas kerran - täytyy ihailla ammattilaisten taitoa kerta toisensa jälkeen!

Ahdin valtakunta

Kantapäistä on muodostunut minulle todellinen missio - haluan kokeilla, miten kukin kantapäärakenne toteutetaan sekä varpaista että varresta aloitettaviin sukkiin. Ahdin valtakunta rakentuikin osittain kantapään ehdoilla. Toinen oleellinen tekijä olivat langat: Lanitium ex Machinan tumma turkoosi Black Wind ja helmenharmaa Perla soittelivat minussa merellisiä sointuja heti, kun asetin ne vierekkäin. Verkkoa siis, ja kalansaalista, ja ehkäpä jotakin vesikasvillisuuttakin.

Kuva: Kati Länsikylä

Niin vain visioni toteutui jokseenkin ensiyrittämällä. Yksivärisestä kärjestä ja kantakäännöksestä tuli kirjoneuleen paksuista, kun ne neuloi ristiin vahvistaen. Kun päkiä kiemurakuvio ja varren kalakuvio ovat samalla silmukkamäärällä jaollisia, niiden paikkaa voi vaihtaa tai neuloa jomman kumman kuvion molempiin kohtiin. Muunneltavuus, sitä minä arvostan, ja uskon muidenkin niin tekevän.

Kuva: Kati Länsikylä

En lakkaa ihastelemasta useimpia kirjan kuvia - tämäkin on yksi suosikeistani. Informatiivinen ja tunnelmaltaan jotenkin haikea, mutta kuitenkin vahva. Kuva, jota jää tuijottamaan pidemmäksikin aikaa.

Lankavalinnoilla ja ammattitaitoisella kuvalla on suuri merkitys sukkamallin houkuttelevuuden suhteen. Vai mitä sanotte tästä kuvasta ja väriversiosta:

Minä saattaisin sanoa jotta ristus, kaikenlaista! Neuloin itse kirjan M/L-koon mallisukkien lisäksi varmuuden vuoksi myös XL-koon harmaasta Novita Venlasta ja jostakin mustasta, olisikohan sekin ollut Venlaa? Samalla testasin, miltä näyttää tumma kuvio vaalealla pohjalla. Ihan käyttösukat noista tuli kuopukselleni, mutta aika mörvelöiltä sukat näyttävät tasoon aseteltuna ja ankeista väreistä toteutettuina. Minua ei ole geenilotossa muistettu kuvausinnostuksella eikä hyvällä kuvaussilmällä, joten olen äärimmäisen kiitollinen, että ammattilaiset hoitivat kirjani kuvaukset.

Sukkajumalattaren kesä

Otsikossa on rutkasti sarkasmia.

Olen viime kuukausina keskittynyt esittelemään blogissani Tuhansien villasukkien maa -kirjan malleja ja niiden taustoja. Minua muualla sosiaalisessa mediassa seuraavat saattavat jo tietää, mitä ajatuksia kirjan tekeminen ja julkaisu sekä sitä seuranneet viikot ja kuukaudet ovat minussa herättäneet. Ei niistä sen enempää kuin se, että suunnitteluinto on ollut kokonaan kadoksissa, ja olen viettänyt kesäni neuloen sukkia joko muiden suunnittelijoiden malleilla tai ihan vain autopilotilla jämälangoista. Tässä postauksessa olkoon kooste kesän neulomuksista; esittelemättä jääkööt vielä ne sukat, joista on ohje tulossa joskus ja jonnekin.

Tämän sukkaparin olen näköjään neulonut jo huhtikuussa vaaleanvihreästä Neuleunelmia-sukkalangasta (värisävy Kesäheinä) ja sammalenvihreästä iKKen Woolly Sockista (värisävy Ruth). Olin joskus hahmotellut ruutupaperille tuon pääkuvion ja päätin kokeilla, miltä se näyttää neulottuna. Kaveriksi piirtelin kuvioraidat alkuun ja loppuun sekä niitä mukailevan pohjakuvion. Ei vaikuuttanut, joten tämä malli jäi kokeiluasteelle.

Kokeilun piikkiin meni myös tämä malli:

Periaatteessa ihan kiva, mutta kovasti yksinkertainen malli, jossa testasin tuollaisen kalanruotokuvion käyttöä kasvihenkisesti. Tämä malli olisi kyllä ihan mahdollisuuksien rajoissa kirjoittaa ohjeeksi asti, mutta tästä seurasi samantyylinen kehitysversio, josta itse pidin enemmän ja josta aion joskus ohjeenkin kirjoittaa. Vaan voisihan tästäkin, samoilla lämmöillä? Kokeilupariin käytin tummanharmaata Regiaa ja ruohonvihreää Austermann Stepiä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, tänä kesänä Tour-de-Sockia ei kisattu, vaan järjestäjäosapuoli emännöi yhteisneulontaa. Ensimmäisen etapin malleista valitsin työn alle Claire Ellenin Thorinin, ja haastoin itseni noudattamaan ohjetta, vaikka mieli olisi tehnyt muokata sitä vähän sieltä ja täältä.

Lanka on turkoosia Hjertegarn Sock 4:ää, jota neuloin nyt ensimmäistä kertaa. Ihan OK, mutta kylläpä nämä tasaväriset, teollisesti värjätyt langat ovat visuaalisesti aika tylsiä, kun on tottunut käsinvärjättyjen elävyyteen. Pitkästä aikaa neuloin ihan rehellisiä palmikoita, ja pienen alkukankeuden jälkeen se oli oikeastaan varsin mukavaa - voisihan tuota toistekin...

Toisella etapilla yhteisneulonnan aiheena oli vaihtoehtoinen rakenne. En innostunut ehdolla olleista malleista, vaan päätin neuloa Sybil R:n Tipsy Toe Socks -mallin vähän omiani soppaan heitellen.

Langaksi valikoitui viimeisimmän savolaisen neuleretriitin lankalotosta käteen jäänyt Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Camo, se kun oli ainoa kirjava tai raidoittuva lankani. Seurasin ohjetta lähinnä vinon varvasosion ajan, siinäkin tein kaikki lyhennetyt kerrokset varjosilmukoin. Sen jälkeen pistelin menemään ihan omasta päästäni.

Kantapää on taas kerran Arctic Dawn -mallista tuttu kiilallinen tiimalasi/bumerangi, se kun on niin helppo ja kuitenkin istuva näihin varpaista aloitettaviin sukkiin. Joustimen sijaan neuloin sukansuun poikittain aina oikein -neuleena samaan tapaan kuin Tuhansien villasukkien maa -kirjan mallissa Varjoa ja Valoa.

Sittenpä oli vuorossa Anna Langen On the fence:

Tämän mallin osalta en voinut vastustaa kiusausta muokata kirjoneulekuviota hieman, jotta se on kaikin puolin jatkuvaa siksakkia. Lankoina käytin tummansinistä ja vaaleanharmaata Hjertegarnin Aloe Sockwoolia, ja loin 80 silmukkaa miesten sukkia ajatellen. Varressa vähentelin parissa erässä 72 silmukkaan. Oikein mainiot sukat kokoluokkaa 43, ja päätynevät aikanaan vanhapoikaveljelleni, joka on kova kuluttamaan villasukkia puhki.

Työkaverini kaipaili eskariin menevälle pojalleen ohuita, kutittamattomia villasukkia. Minä lupasin yrittää tehdä mittojen mukaan jonkinlaiset raitasukat jämälangoista.

Ensimmäiseen pariin sain kulutettua reilut puolentusinaa jämäpalleroa, ja äiti raportoi pojan sekä tykänneen sukistaan että nukkuneen ne jalassa nyt paljon tavallista paremmin. Mikä ihana palaute! Neuloin sukat normaalilla neuletiheydelläni ja 56 silmukalla niin, että terä on kantapää mukaan lukien noin 19 cm pitkä. Oikein sopusuhtaiset sukat tuli, ihan yllättäen, sillä en ole aikoihin neulonut lasten sukkia.

Koska nuoretmiehet todistetusti kasvavat kuin rikkaruohot (allekirjoittanut on jo jäänyt oman perheensä lyhyimmäksi seiskaluokkalaisen venähdettyä niin, että ohittaa pituudessa pian 4 vuotta vanhemman isoveljensäkin), päätin neuloa samaiselle eskarilaiselle toiset, vähän isommat sukat odottamaan sitä hetkeä, kun jalka on kasvanut ulos edellisistä sukista. Nämä sukat neuloin vihreistä jämälangoista (Austermann Step sukansuun joustimissa, raitoina ystäväni värjäämää tummanvihreää Vole's Nest Merino Sockia sekä Lanitium ex Machinan Merino Twist Sockia värissä Sapling) jokseenkin Tuhanisen villasukkien maa -kirjan Suunnaton tie -mallilla, ilman kirjoneuleosioita tosin. Silmukoita sukissa on 60 ja jalkaterässä pituutta ehkä sellaiset 20-21 cm.

Aina ei raitasukista tule varsinaisesti kaunista jälkeä.

Tummanharmaan Regian ja Camo-värisen Väinämöisen yhdistelmä näyttää lähinnä likaisilta sukilta, mutta en viitsinyt purkamaankaan ruveta, kun sen huomasin. Jospa nämäkin raitasukat jotakuta lämmittäisivät; kantapäähän neuloin taakse lisäyksiä ja käännös on neulottu leveänä tummanharmaalla. Rakenne on sama kuin esimerkiksi Rakkautesi jäljet -sukissa, joista muuten ei ole kirjassa sellaista kuvaa, jossa kantapään rakenne näkyisi selvästi. Niin kuin ei muuten tässäkään kuvassa, ohohups.

Jossain välissä neuloin jämälangoista taas yhdet Valuva taivas meets Arctic Dawn -hybridisukat, kun en muutakaan neulottavaa siihen hätään keksinyt.

Näihin sain kulumaan vaaleanvihreän Neuleunelmia-sukkalangan jämän lähes kokonaan, ja suurimman osan saman värjärin tummanruskeasta glittersukkalangan vyyhdinpuolikkaasta. Aika kiva yhdistelmä, vaikka tuo glitterlanka olikin karkeaa ja "kuolleeksi" värjättyä toisin kuin kivan pehmoinen vaaleanvihreä serkkunsa.

Olisikohan siinä kaikki tällä kertaa? Paitsi että pitkästä aikaa virkkasin!

Muutimme heinäkuun lopussa (meille) uuteen kotiin, ja sen kunniaksi halusin vihdoinkin ksylitolipastillit esille jotenkin kauniimmin kuin ennen. Meillähän on tuollainen Läkerol Dents -tukkupakkaus (2,5 kg ksylitolipastilleja) aina avoimena jossain keittiössä, että muistaisimme itse kukin ottaa ksylitolipastillin tai pari jokaisen ruokailun jälkeen. Muovirasia on ruma, ja olin ajatellut hankkia jonkin kauniimman tarjoilurasian. Sitten hoksasin, että voisin yrittää virkata myyntipakkaukselle jonkinlaisen päällyksen. Kun miehen jemmoista löytyi tarkoitukseen potentiaalisesti soveltuvaa puuvillanarua, kävin tuumasta toimeen. Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta tuli onnistuminen: virkkasin 4,5 mm koukulla rasian ympärille napakasti istuvan lieriön, jonka yläreunan huolittelin rapuvirkkauksella. Nyt rasia on paljon mukavamman näköinen, ja virkatun lieriön voi pujottaa aina uuteen rasiaan, kun entinen tyhjenee. Tuli hyvä mieli, kun ei tarvinnut ostaa mitään, vaan sen sijaan sain hyötykäytettyä yhden varastoissa viereksineen narupalleron näin helposti.

Kesä syksyyn vaihtuu

Jälkikasvu aloitti tänään uuden lukuvuoden, toinen seiskaluokkalaisena ja toinen lukion kakkosvuosikurssilaisena. Luonto tuntui myötäilevän tunnelmia: satoi, ja ilmassa oli aavistus lähestyvästä syksystä. Niinpä onkin sopiva hetki esitellä Tuhansien villasukkien maa -kirjan Kesä syksyyn vaihtuu -sukkamalli.

Kuva: Kati Länsikylä

Kaikki lähti oikeastaan iKKen kirjavasta sukkalangasta värinimeltään Don't dead open inside. Se suorastaan uhkui maaruskaa, ja halusin kokeilla, taipuisiko se pohjaväriksi kirjoneuleelle. Taipuihan se, suorastaan ihastuttavasti. Maaruskan kaveriksi sopi mielestäni lehtikuvio, joka tosin välillä toi mieleen höyhenet, luultavasti värivalintani vuoksi - iKKen Glitter Sock värissä Ivory on hyvin hienostunut sävytetty luonnonvalkoinen, ja sen neuletuntuma on kimallelangaksi hämmästyttävän pehmeä, suorastaan pumpulinen. Päässäni soi PMMP:n Joutsenet, mutta aikani huurteisia lehtiä katseltuani se vaihtui J. Karjalaisen kappaleeseen Hän.

Kuva: Kati Länsikylä

Oli tähän malliin muukin syy kuin pelkkä kirjava pohjavärilanka. Halusin tämänkin mallin kirjoneulekuviosta sellaisen, ettei kerroksen vaihtumiskohtaan jää pykälää. Sen ja kuviokohdistusten vuoksi ohje sisältää kaikenlaisia pikkukikkailuja silmukansiirtoineen; jos nyt suunnittelisin mallin ja kirjoittaisin ohjeen, tekisin sen hieman toisin, eli helpommin kaikkien kannalta. Tästä huomaa, että sunnittelija ei ole koskaan valmis, vaan aina oppii uutta oman toimintansa myötä, kun pohtii valintojaan ja miettii, voisiko jonkin asian tehdä sittenkin helpommin ja paremmin.

Joko sanoin, että rakastan tämänkin mallin kuvia? Kati Länsikylä ja Johanna Ylistö todellakin tiesivät, mitä tekivät.

Autioituu rannan talot

Tämä malli ja etenkin kirjassa oleva kuva on yksi omista TOP3-suosikeistani Tuhanisen villasukkien maa -kirjassa. Innoituksensa malli on saanut pohjalaisista taloista, eikä päänsisäinen jukeboksini pysty ajattelemaan pohjalaisuutta ilman assosiaatiota Lauri Tähkään.

Kuva: Kati Länsikylä

Mitä tästä nyt voisi muuta sanoa, kun että kuva kertoo kaiken oleellisen sukkamallista ja sen tarinasta. Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Joulu oli kertakaikkisen täydellinen valinta pääväriksi, mutta tästä mallista on tehty hienoja versioita monissa muissakin väreissä.

Tämän kuvan takia kannatti tehdä koko kirja, vaikka vieläkin tuntuu, että koko prosessi oli siitä saatuun hyötyyn ja iloon nähden turhan kuormittava. Taidan sittenkin olla irto-ohjeiden julkaisun kannalla, ja vakavasti harkitsen siirtymistä takaisin maksuttomalle linjalle.

Hidden Riches eli Tour-de-Sock 2019

Tänään on tämän vuoden Tour-de-Sock -KAL (eli yhteisneulonta, ei kisa) edennyt neljänteen etappiinsa. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että julkaisin koko KAL:n ainoan uuden mallin ohjeen, joka kantaa nimeä Hidden Riches. Ohje on toistaiseksi vain englanniksi, ja se on ladattavissa maksutta Ravelrysta elokuun 11. päivän loppuun saakka. Sen jälkeen saatan muuttaa ohjeen maksulliseksi.

Kaikki alkoi oikeastaan jo joskus viime kesänä, kun tuumailin, että voisin suunnitella jotakin itselleni vähän epätyypillistä kesän 2019 Tourille tarjottavaksi. Olin jo pitkään halunnut soveltaa Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit -kirjan tiettyä mallineuletta sukkiin, joten otin sen suunnittelun lähtökohdaksi.

Ensimmäisen kokeiluversion neuloin Lanitium ex Machinan Merino Bamboo Sockista. Mallineuleen luonteen vuoksi aloitin kärjestä ja leveän kantapääkäännöksen jälkeiset kiilakavennukset sijoitin varren takana kulkevan pitsineuleen sivuihin. Sukan edessä lisäsin viimeiseen mallikertaan kokeeksi helmiä.

Ensimmäinen versio ilman mitään keskikuviota näytti kovin orvolta ja keskeneräiseltä. Otin keltaisen Merino Bamboo Sockin ja lisäsin keskelle pientä palmikkoa sekä koko matkalle helmiä.

Paljon parempi! Vaan vieläkin jäi parantamisen varaa, sillä mallikertatoiston kerroslukumäärä ei ollut neljällä jaollinen takana kulkevan mallineuleen tapaan, joten etu- ja takakuviossa olevien lehdyköiden synkronointi samaan tahtiin kulkevaksi ei olisi onnistunut niin, että se olisi toiminut missä tahansa kokovariaatiossa.

Kolmas kerta toden sanoi, ainakin muistaakseni.

Kässäkerhon BFL Sock (värisävyssä Kevät) on hieman LeM:n Merino Bamboo Sockia ohuempaa, joten mallikertoja tarvitsi enemmän. Niinpä päätin suunnitella varren yläosaa varten monta erilaista lopetuskaaviota, jotka mahdollistavat varren pituuden säätämisen noin sentin tarkkuudella. Vihreisiin sukkiin käytin myös pienempiä, koon 8/0 siemenhelmiä, kun edellisessä kahdessa parissa olin käyttänyt 6/0-kokoa.

Niin monta kertaa olin muokannut mallia matkan varrella, että ohjeen ollessa jo suunnilleen kasassa halusin neuloa vielä yhden malliparin, tällä kertaa rakkaan ystäväni erityisesti tätä tarkoitusta varten värjäämästä Vole's Nest Merino Sockista värissä Linnea Borealis.

Tässsäkin malliparissa on pienet koon 8/0 tsekkiläiset siemenhelmet, joiden väri on hienostunut läpikuultava haraa. Malli toimii moitteetta myös ilman helmiä, mutta helmet antavat kyllä kivaa ryhtiä kuviolle.

Ohjeessa on kolme kokoa, mutta vain yhdet kaaviot sekä eteen että taakse; vain niiden välisten sileän neuleen osuuksien leveys vaihtelee koosta toiseen. Takaosan kuvio on synkronoitu kulkemaan samaa tahtia etuosan sivulehdyköiden kanssa ihan neulomisen helpottamiseksi.

Tämä malli on totisesti kaukana tyypillisestä tyylistäni, onhan tässä vähän kaikkea: pitsiä, palmikoita ja helmiä. Puolustuksekseni voin vain sanoa, että tämä tosiaan oli suunniteltu kilpaneulontaa ajatellen niin, että mallissa olisi kaikenlaista pientä puuhastelua ja toisaalta se olisi helppo tuomaroida selkeiden mallikertatoistojen vuoksi. Jään mielenkiinnolla odottamaan neulojien reaktioita syrjähyppyyni herkemmän tyyli puolelle.