Merimiehen viidennet

Viides ja viimeinen kerä merimiesten joululahjasukkia varten saaduista Seiskaveikoista on viimeinkin muotoutunut sukkapariksi. Kyseisestä sinisestä kerästä ehti kyllä jo tulla yksi valmis sukka, mutta se sai purkutuomion, kun en jaksanut tehdä toista samanlaista. Oli helpompi purkaa yksi sukka ja neuloa kaksi uutta kuin vääntää pakon edessä mallia, joka ei enää kiinnostanut.

Selailin taas kerran Kauneimmat neulemallit -kirjaani ja nappasin sieltä tämän mallineuleen. Venyttämättömänä se on aika veikeä ja anatomialtaan todella aivotonta neulottavaa: ensin kuusi kerrosta 4 o, 2 n -joustinneuletta ja sen jälkeen kuusi kerrosta 1 o, 2 n, 3 o -neuletta (eli sitä samaa 4 o, 2 n -joustinta, mutta nurjat kohdistettuna edellisen neljän silmukan sileän keskelle). Kuudella jaolliseen mallineuleeseen sopi tietysti minun käsialallani ja 3 mm puikolla 54 silmukkaa miesten sukkaa varten.

Venytettynä mallineule menettää minusta osan hohtoaan, tai ainakin se muuttuu oleellisesti. Kantapää on ranskalainen, kantalapussa on 28 silmukkaa ja 26 kerrosta, kärjessä on nauhakavennus. Perussukka, jota oli helppo tehdä missä vain ja milloin vain, mutta mielenkiinto säilyi kuitenkin sopivasti. Tämä keskisininen lanka tosin oli poikkeuksellisen kovaa ja karkeaa, ja siinä oli erityisen runsaasti irtonaisia valkoisia muovihaituvia, joten neulomiskokemusta ei voi kuvata varsinaisesti nautinnolliseksi. Valmista kuitenkin tuli, joku merimies saa siniset sukat ja minä voin siirtyä neulomaan sukkia muihin hyväntekeväisyystempauksiin, kiitos runsaskätisten Seiskaveikka-lankalahjoitusten...

Isälle ja pojalle

Esikoinen on jo tovin ehtinyt toivoa itselleen pitkää tupsupipoa paikallisen jääkiekkojoukkueen väreissä. On vähän laiskottanut, myönnetään, eikä ole ollut oikein sopivaa keltaista lankaakaan valmiina. Vaan kun meillä pidettiin paikallisten neulojien kesken lankakirppistä ja lahjoitukseen jäi satsi lämpimänkeltaista Novita Mamboa, en voinut enää luistella velvollisuuksistani. Hetken aikaa kone yski: enhän minä omista tarpeeksi paksua mustaa lankaa! Mutta syttyy se lamppu joskus heikommallakin kytkennällä ja hoksasin, että yhdistämällä DROPS Nepalin jämän naapurilta saatuun Novita Floricaan (kaksinkertaisena) pääsisin suunnilleen samoille paksuuksille. Esikoinen piirsi mallin värien sommittelusta ja minä tottelin. Välillä soviteltiinkin, että raidoista tulisi varmasti juuri halutun levyiset.

Esikoisen pipo on tuo oikeanpuoleinen ja sitä pidetään siis nuorisotyyliin pitkänä törökkinä. Toive oli myös isosta tupsusta, johon sain upotettua loput Nepalit ja kohtuullisesti myös Floricaa. Pipo on neulottu 5 mm puikolla ja 80 silmukalla, mallineuleena 1 o, 1 n. Näillä spekseillä tuli sen verran jämäkkää pintaa, että raskaasta tupsusta huolimatta pipo töröttää takuuvarmasti jääkiekkokatsomossa takana seisovan näkökentässä. Lapsi oli tyytyväinen, niinpä olin minäkin, kulloisestakin takana seisojasta en menisi takuuseen. Tein kyllä varmuuden vuoksi pienemmänkin tupsun vaihdokiksi, mikäli jättimollukka alkaa joskus tuntua liioittelulta.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä: mies totesi, että hänellekin kelpaisi fanipipo kiekkokatsomoon. Mutta ei tupsua eikä pitkää teinimallia, sen sijaan musta kupu ja leveä keltainen taite, kuului toive. Sama puikko, sama silmukkamäärä, sama mallineule ja sama keltainen Mambo, mutta koska Nepal ehti jo loppua esikoisen pipon tupsua pyöritellessä, jouduin jälleen soveltamaan varastolangoista. Lähimmäksi totuutta pääsin yhdistelmällä Seiskaveikka - Florica - Wool. Koska Seiskaveikka ei tunnetusti ole pehmeimmästä päästä, tein pipoa mahdollisimman pitkälle Mambolla, joka oletettavasti kutittaa vähemmän. Mustan kupuosan alla on pääosin hiuksia, ei paljasta ihoa, joten sen suhteen arvelin olevan se ja sama, mikä on mustan langan karkeusaste. Hyvä tuli, kuulemma, ja minä kiitin sopivaa käyttökohdetta niin Mambolle kuin jämänöttösille Woolia, Floricaa ja Seiskaveikkaakin.

Vaan olipa veikeä tunne neuloa pitkästä, pitkästä aikaa jotakin näin paksua ja erinomaisen yksinkertaista. Fanipipoprojekti tulikin sopivasti saumaan, jossa aktiivinen aivotoiminta olisi ollut ylitsepääsemätöntä. Maailmankaikkeudelle kiitos aivottomista neulemalleista (ja miehistä/pojista, jotka pitävät niistä)!

Salaperäistä ruskeaa

Kulunut syyslukukauden alkupuolisko on ollut opiskelujen suhteen niin tiivistahtinen, että neulomiselle on jäänyt merkittävästi vähemmän aikaa kuin aikaisemmin. Rajallisen neulonta-aikani olen onnistunut upottamaan kaikenlaisiin salaisiin projekteihin, joita ei voi esitellä vielä ainakaan kovin seikkaperäisesti. Lisäksi leijonanosa käsitöihin normaalisti varatusta ajasta on kulunut suunnittelu- (= neulo ja pura, neulo ja pura, neulo ja pura...) ja ohjeenkirjoituspuuhissa. Niinpä tällä kertaa minulla on vilauttaa vain epämääräisiä kuvia.

Tämä on Läjä. Sen aikaansaamiseksi on neulottu reilut kolme kerää eli lähes puoli kiloa ruskeaa Seiskaveikkaa. (Toimitus huomauttaa, että kyseiset kerät olen ostanut ihan itse.) Kuvassa Läjän osaset odottavat vielä viimeistelyä ja sen jälkeen jatkokäsittelyä. Sitten joskus aikanaan esittelen Läjän tarkemmin ja paljastan, mikä oli koko projektin juju.

Olen minä sukkiakin neulonut, useimpiakin kappaleita purkaen ja neuloen uudelleen (se on se suunnitteluprosessi). Valmiiksi asti on päätynyt toistaiseksi vain tämä ruskea pari, jonka oleellisimmat piirteet on piilotettu kuvausta varten, sillä mallista tulee ohje syksyn Ullaan. Lanka on sitä samaista Seiskaveikkaa kuin Läjässäkin, ja mallisukkapari kulkeutuu aikanaan jollekin suomalaiselle merimiehelle joululahjaksi. Tämän ja paikallisille neulojille kehittelemäni Mysteerisukka-yhteisneulonnan vuoksi bloggaustahti voi harventua oleellisesti tai jopa tyrehtyä joksikin aikaa, siksi vähän tunnun saavan valmista aikaiseksi.

Urho

Taas uusi sukkaohje paksulle langalle: näin siinä käy, kun ryhtyy urakoimaan sukkia merimiehille joululahjaksi. Ihan oikeasti nämä sukat ja ohje niihin valmistuivat jo kolmisen viikkoa sitten, mutta tänne blogin puolelle saattelen Urhoni vasta nyt.

Urho-sukissa ei ole oikeastaan mitään sen ihmeellisempää, ihanhan ne ovat tavalliset varresta aloitetut sukat, joissa on taas kerran ranskalainen kantapää. Varren ulkosyrjässä kulkeva palmikkokuvio on riittävän neutraali ollakseen häiritsemättä raavaampaakaan miestä, ja se jakaantuu vielä vaatimattomammiksi joustinneulekaistaleiksi kantalapun ja terän syrjään. Oikeastaan ainoa hieman tavallisuudesta poikkeava piirre on kärkikavennukset, jotka on sijoitettu siten, että joustinneulekaistale jatkuu varpaan kärkiin saakka. Sukat ovat luonnollisesti toistensa peilikuvat. Nimensä sukat saivat suomalaisen jäänmurtajan mukaan, vähän niin kuin merimieshengessä.

Julkaistuani ohjeen Ravelryn puolella hämmästyin mallin keräämää jonkinasteista suosiota. Minulle itselleni tällaiset pienesti koristellut sukat ovat ihan peruskauraa: nappaan palmikkomallin ja istutan sen perussukkaan, siinä kaikki. Helpompaa kuin heinänteko, paljon helpompaa kuin valmiin ohjeen seuraaminen. No, ei parane valittaa, olen aina yhtä iloinen, otettu ja joskus jopa liikuttunut ohjeitteni saamasta arvostuksesta. Paras palkkioni on, kun huomaan, että joku on valinnut ohjeeni, neulonut sillä ja on parhaimmillaan todella tyytyväinen lopputulokseen. Niinpä jatkan ohjeiden kirjaamista silloinkin, kun tuntuu, että ne ovat melkein itsestäänselvyyksiä.

Vaan nyt taitaa olla aika haastaa itsensä ja tehdä jokin sellainen malli ja ohje, jonka myötä itsekin opin taas uutta. Kehitteillä on, hissuksiin, fiilisten mukaan. Ja siinä kaiken säätämisen ohella neulon taas jotain helppoa ja nopeaa.

Teemaväri: sininen

Sytomyssyjen neulominen jäi syksyn tullen sukkien vallattua puikot. Ennen sukkasadon alkua ehdin kuitenkin tehdä vielä pari päähinettä lahjoituksena saaduista Garnstudion DROPS Muskateista.

Tämä on Ruby Red Heart Hat, tosin rubiininpunaisen sijasta petroolinsininen (kuva väittää jotakin muuta, mutta todellisuudessa väri on nimenomaan petrooli). Lankaa taisi kulua toista kerää, yli 50 grammaa siis, ja puikkokoko oli luultavasti 3 mm. Valitettavasti halukkaita kuvauspäitä ei ollut tarjolla, mutta jospa tasokuvastakin kävisi malli riittävän hyvin ilmi.

Toisen petroolin pipon neuloin päälaelta aloittaen, mallineuleen nappasin Kauneimmat neulemallit -kirjasta, kuinkas muuten. Silmukoita mahtoi olla 112 ja puikon koko 3 mm, jolloin noin 60 grammasta lankaa tuli sellainen arviolta M-kokoinen myssykkä.

Muskateja on jäljellä vielä muutamaan sytomyssyyn, joten eiköhän hattuilu jatku, kunhan saan kyllikseni sukkaneulonnasta. Sittenpä olisikin taas pussillinen myssyjä sairaalaan vietäväksi, taidan tehdä sen tälläkin kertaa henkilökohtaisesti.

Merimiehelle harmaata

Merimiessukkaneulonta etenee: tässä ensimmäisenä aloitettu sukkapari, joka koki muutamaan otteeseen purkutuomion, kun palmikkoviritys ei ottanut onnistuakseen.

Palmikkomalli on kirjasta Kauneimmat neulemallit ja se on kyllä ihan mukiinmenevä, mutta ei ehkä sittenkään kovin käytännöllinen. Paksusta langasta tehtynä leveä palmikkokuvio voi jäädä ikävästi hiertämään kengänvarteen, mikäli merimies erehtyy pitämään näitä sukkia muuten kuin sisätiloissa kengittä hiippaillessaan.

Minulla oli kaikenlaisia hienoja suunnitelmia siitä, miten palmikkokuvio kiertyisi sukan etupuolelle, mutta lopulta luovutin, kun kaikki yritelmät näyttivät niin surkeilta. Niinpä neuloin terään pelkkää joustinneuletta, ja lopputulos onkin yllättävän kiva. Lankana keräysemännän lahjoittama Seiskaveikka, puikkokoko 3 mm ja silmukoita tällä kertaa 56. Kokoluokan 43-44 sukkiin kului reilusti vajaa kerä, joten näistä jäi vaaleanharmaata raitalangaksi joihinkin toisiin sukkiin.

Little Shells

Innostuin elokuun alussa katsomaan Lontoon olympialaisia, vaikka viime vuosina television (ja etenkin urheilun) katsominen on vähentynyt radikaalisti. Muutama yleisurheiluilta ja pari purjehduspäivää vierähtivät huivineuleen parissa. 

Little Shells (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen) on neulottu 3 mm puikolla hitusen vajaasta kerästä Schachenmayr SMC Fine Woolia. Alkuperäinen ohje on paksummalle langalle, joten tein reilusti enemmän sileää osuutta ennen reunapitsiä. Koska lankaa näytti riittävän, tein myös reunapitsitoistoja enemmän. Lopulta lankaa jäi päättelykerroksen jälkeen 20 cm, mikä ilahdutti aivan erityisesti (ei jämänöttösiä, mutta toisaalta ei tarvetta ostaa uutta kerääkään muutaman metrin tähden).

Jos huivi neuloutuikin muutamassa päivässä, otti motivoituminen pingotuspuuhaan lähes kuukauden. Olin ajatellut tarvitsevani melko arkisen kaulahuivin mustan nahkatakkini kaveriksi, mutta unohdin alkuperäisen idean ja pingotin huivin apinan raivolla ihan liian isoksi, kaikenlisäksi kovin suurpiirteisesti. Huivin kaareva muoto edesauttaa puettavuutta - mutta en minä tällaisilla keveillä, isohkoilla huiveilla tee oikein mitään.

Onhan huivi kyllä kaunis ja pehmoinen, sitä ei käy kieltäminen. Ja ainahan on mukava saada jokin yksittäinen orpokerä käytettyä tarkasti loppuun. Parasta kuitenkin on, että keksin huiville oivan lahjoituskohteen: eräs kanssaneuloja täytti vuosia, ja päätin yllättää hänet (vähän myöhässä tosin) puskan takaa huivilahjalla.

Teemaväri: vihreä

Ihana kanssaneuloja lahjoitti minulle puolisen kiloa Garnstudion DROPS Muskat -lankoja sytomyssyjä varten juuri sopivasti, kun edelliset myssylankani olivat loppuneet. Kauniit värit houkuttelivat ryhtymään tositoimiin välittömästi.

Vihreästä syntyi ensimmäiseksi Foliage Hat (Rav-linkki ilmaisohjeeseen), joka on omassa isossa päässäni syvä pipo, mutta pienemmässä enemmänkin myssy (no, kai se minullakin olisi myssyttänyt, jos olisin asetellut hatun taaemmas ja ylemmäs, mutta se nyt vain näyttää kertakaikkisen hoopolta päässäni). Neuloin reunajoustimen 3 mm puikolla ja loput hatusta 3,5 mm puikolla ohjeen mukaisin silmukoin; lankaa kului 75 g. Muskatin miellyttävä neuletuntuma, herkullinen vihreä väri, kaunis lehtikuvio ja toimiva ohje varmistivat nautinnollisen myssyprojektin.

Toiseen vihreään pipoon sain olevinaan vision Kauneimmat neulemallit -kirjasta.

Eihän siitä tullut lainkaan sellainen kuin kuvittelin, mutta ihan käyttökelpoinen myssy kuitenkin. Silmukoita taisi olla 108 ja puikossa mittaa 3 mm, lankaa kului vähän toista kerää. Koko on melko passeli kuopukselle, jonka päänympärys on noin 55 cm.

Quintessence II

Tässä on lupaamani paksulankaversio Quintessence-sukkaohjeesta. Tässä ei siis ole todellakaan mitään uutuusarvoa, mutta helpottaapahan niitä neulojia, jotka eivät jaksa miettiä silmukkajakoja uusiksi reilusti pienemmälle silmukkamäärälle.

Kaikkihan lähti siitä, kun sain kanssaneulojalta viisi kerää Seiskaveikkaa lupauduttuani neulomaan tänäkin vuonna suomalaisille merimiehille villasukkia joululahjaksi. Siinäpä riittävästi syytä ohjesuunnittelulle. Koska ensimmäinen palmikkoviritelmä oli niin epäonnistunut, että se sukkapari on edelleen kesken, päätin siirtää Quintessencen paksulle langalle ihan vain esimerkiksi siitä, miten helppo kyseistä ohjetta on soveltaa eri paksuisille langoille ja eri kokoja varten. Ohje löytyy suomeksi blogisivulta sekä suomeksi ja englanniksi pdf-tiedostona Ravelrysta.

Nämä sukat on tehty 54 silmukalla miesten kokoon; samalla silmukkamäärällä, mutta ohuemmalla langalla tulee toki naisten sukat (minun käsissäni tämä tarkoittaisi luultavasti 2,5 mm puikkoa ja Nallen / Maijan paksuista lankaa). Tai helppohan tuosta on kaventaa muutamaa pystyraitaa, jotta saa naiselle sopivat paksulankasukat. Erona ohutlankamalliin näissä kärkikavennuksen matkalla on mallineuleen sijaan pelkkää sileää - sekin vain esimerkkinä variaatiovaihtoehdosta. Näihin kokoluokan 45-46 sukkiin sain uppoamaan lähes koko 150 gramman kerän. 

Quintessence

Olipa kerran eräs ihastuttava kanssaneuloja, joka tuskaili aakkoshaasteen Q-ohjeen löytymisen vaikeutta. Toisaalla eleli neuloja, joka tuli kaikkien yllätykseksi valituksi Sock Knitters Anonymous -Ravelryryhmän marraskuun suunnittelijaksi. Valinnasta säikähtäneenä neuloja päätti suunnitella elämänsä ensimmäisen sukkamallin ohuelle langalle. Sukkien nimeksi tuli Quintessence, ihan vain siinä toivossa, että eräs ihastuttava kanssaneuloja sattuisi pitämään mallista.

Aivan kuten nimestä voi päätellä, sukat ovat ihan perusmallia: varresta aloitetut, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Oikeista ja nurjista silmukoista muodostuva kuvio on neulottu peilikuvana oikeaan ja vasempana sukkaan. Suomenkielinen ohje on lisätty blogisivuksi, mutta sen saa englanninkielisen version ohella pdf:nä myös Ravelrysta. Lähiaikoina samasta mallista tullee variaatio myös paksulle sukkalangalle. Tämä on helppo malli soveltaa langalle kuin langalle, ainakin jos sukanneulontakokemusta on edes nimeksi.

Mallisukkien neulomisprosessi oli lopulta aikamoista puurtamista, sillä oikeastaan mallineule on jokseenkin tylsä. Jouduin sitä paitsi tekemään tosissaan töitä, että sain nurjien silmukoiden jälkeiset oikeat silmukat edes jotenkin säädyllisen kireälle, vaikka eipä se vieläkään täysin moitteetta onnistunut Mutta onpahan taas yksi etappi saavutettu, kun suunnittelemieni ohjeiden kokoelmassa on nyt sukkamalli myös ohuelle langalle.