Urho

Taas uusi sukkaohje paksulle langalle: näin siinä käy, kun ryhtyy urakoimaan sukkia merimiehille joululahjaksi. Ihan oikeasti nämä sukat ja ohje niihin valmistuivat jo kolmisen viikkoa sitten, mutta tänne blogin puolelle saattelen Urhoni vasta nyt.

Urho-sukissa ei ole oikeastaan mitään sen ihmeellisempää, ihanhan ne ovat tavalliset varresta aloitetut sukat, joissa on taas kerran ranskalainen kantapää. Varren ulkosyrjässä kulkeva palmikkokuvio on riittävän neutraali ollakseen häiritsemättä raavaampaakaan miestä, ja se jakaantuu vielä vaatimattomammiksi joustinneulekaistaleiksi kantalapun ja terän syrjään. Oikeastaan ainoa hieman tavallisuudesta poikkeava piirre on kärkikavennukset, jotka on sijoitettu siten, että joustinneulekaistale jatkuu varpaan kärkiin saakka. Sukat ovat luonnollisesti toistensa peilikuvat. Nimensä sukat saivat suomalaisen jäänmurtajan mukaan, vähän niin kuin merimieshengessä.

Julkaistuani ohjeen Ravelryn puolella hämmästyin mallin keräämää jonkinasteista suosiota. Minulle itselleni tällaiset pienesti koristellut sukat ovat ihan peruskauraa: nappaan palmikkomallin ja istutan sen perussukkaan, siinä kaikki. Helpompaa kuin heinänteko, paljon helpompaa kuin valmiin ohjeen seuraaminen. No, ei parane valittaa, olen aina yhtä iloinen, otettu ja joskus jopa liikuttunut ohjeitteni saamasta arvostuksesta. Paras palkkioni on, kun huomaan, että joku on valinnut ohjeeni, neulonut sillä ja on parhaimmillaan todella tyytyväinen lopputulokseen. Niinpä jatkan ohjeiden kirjaamista silloinkin, kun tuntuu, että ne ovat melkein itsestäänselvyyksiä.

Vaan nyt taitaa olla aika haastaa itsensä ja tehdä jokin sellainen malli ja ohje, jonka myötä itsekin opin taas uutta. Kehitteillä on, hissuksiin, fiilisten mukaan. Ja siinä kaiken säätämisen ohella neulon taas jotain helppoa ja nopeaa.