tiistai 25. kesäkuuta 2019

Suunnaton tie

Siihen aikaan, kun suunnittelin ja neuloin Tuhansien villasukkien maa -kirjan malleja, sukkamaailmassa tuntui olevan yksi trendi ylitse muiden: jälkijättöisesti neulottu kantapää. Minä mietin, mikä olisi sellainen syy, että haluaisin sellaisen sukkiini neuloa. Keksin äkkiseltään muutaman syyn:

1. Symmetrinen, kontrastivärinen kantapää. Lyhennetyin kerroksin neulottava tiimalasikantapää ilman välikerroksia on kyllä sellainen, mutta itse en saa lyhennettyjen kerrosten käännöksistä siistejä ilman välikerroksia. Välikerrokset aiheuttaisivat puolestaan kontrastivärisen raidan muiden raitojen väliin.

2. Raidallinen kantapää. Jos haluaisikin tasaraitasukkiin samalla tavalla raidallisen kantapään, sen saa kätevimmin neulomalla kantapään jälkijättöisesti.

3. Pystyraitainen kantapää kirjoneulesukkiin, mikäli haluaa kantapäästä vaikkapa kärjen kanssa identtisen. Moni muukin kirjoneuleinen kantapää voi olla kätevämpää neuloa jälkikäteen.

Kiilatonta jälkijättöistä kantapäätä en sen sijaan pystynyt kuvittelemaan, joten minikiilat piti tähänkin viritykseen kehittää. Samalla ajattelin ohjeistaa yhden tavan yrittää häivyttää raitasukkiinkin kerroksen vaihtumiskohtaan helposti syntyvää pykälää.

Ihan ensimmäinen kehitelmä oli samalla yritys kesyttää kirjava lanka yksivärisellä:


Kirjavan Louhittaren Luolan Väinämöisen (värinimeltään Orientti) ja auringonkieltaisen Jawollin kimppa oli kyllä kiva, mutta joustimen, kantapään ja kärjen pystyraidat olivat sittenkin liikaa, lopputulema oli rauhallisen sijaan levoton. Vaan onpahan tässä esimerkki siitä, miksi jälkijättöinen kantapää on tarpeen, jos haluaa kantapäästä identtisen kärjen kanssa.

Jotain rauhallisempaa siis, ja edelleen jokin hyvä syy neuloa kantapää jälkijättöisesti. Eikun vaan jämälankoja kehiin ja kokeilemaan.



Kolmesta Lanitium ex Machinan sukkalankajämästä syntyi kirjaan päätynyt versio. Jos olisin halunnut neuloa kantapään tummemalla vihreällä (Radioactive Swamp), olisin voinut tehdä sen tiimalasikantapäänä ja välikerroksin ilman, että raidoituksen rytmitys oisi kärsinyt. Mutta harmaa kantapää vihreän raidoituksen keskellä olisi vaatinut joko tiimalasikantapään ilman käännöksen välikerroksia tai harmaan raidan tuonne virheiden raitojen väliin, joista kumpikaan ei sovi minun neuloimstyyliini tai estetiikkaani.

Anna Puun Linnuton puu -laulun hengessä tämä malli saa kukoistuksensa vasta siitä, että kukin neuloja tuo siihen jotain omaansa. Se voi olla värivalintoja, neulomissuunnan muutos (kiilat ovat symmetriset kantapään molemmin puolin, joten aivan hyvin nämä sukat voi neuloa myös kärjestä aloittaen) tai vaikkapa jokin oma kirjoneulekuvio.


Näissä jouluisissa raitasukissa on unohdettu pystyraitakirjoneule ja lisätty varteen hiutalekuvio. Jälkijättöinen kantapää oli perusteltu, sillä en osannut arvioida, riittääkö harmaa lanka kärkiin, jos neulon myös harmaat kantapäät. Kun jätin kantapään neulottavaksi viimeisenä, minulla oli mahdollisuus tehdä harmaan riittäessä yksiväriset kantapäät tai raidoittaa kantapää tarvittaessa punaisella muun sukan tyyliin, kuten alla olevassa sukkaparissa.




Edellisessä parissa harmaa riitti yksivärisiin kantapäihin, tässä parissa tumma lanka ei olisi riittänyt. Kun kantapään apulanka oli asetettu raidan keskelle (kuten edellisessäkin parissa) eikä raitojen väliin, kuten kirjan ohjeessa, raidat sai jatkumaan kantapäässä täysin saumattomasti. Aivan yhtä saumattomasti jatkuvaa raitakantapäätä on käsittääkseni aika vaikea neuloa muuten kuin jälkikäteen. Tätä paria piristin (tai oikeammin mustanruskean ja punaisen langan loppumisen pelossa jatkoin niin varresta kuin terästäkin) ihan eri värisillä kirjoneuleraidoilla. Ei ehkä ihan heti uskoisi, että tämäkin pari on neulottu yhteensä viidestä eri jämälangasta, koska tummanpunaisiakin oli kahta eri laatua kahdelta eri värjäriltä. Eron huomaa vain luonnossa, jos tietää katsoa, tottumattomampi luulisi punaisen langan olevan koko matkaltaan samaa.

Kaikissa kuvissa taitaa hyvin näkyä kantapään molemmin puolin olevat kiilat, jotka tuovat lisätilaa rintavammallekin jalalle. Kiilat voi aivan hyvin jättää pois, jos kiilaton jälkijättöinen kantapää istuu paremmin. Itse ottamissani räpsyissä on näkyvillä myös kerroksen vaihtumiskohta, jossa raidat tekevät pienen mutkan, mutta varsinainen pykälä puuttuu.

Paljon tarinaa yksinkertaisesta mallista. Mutta pitihän minun perustella, miksi tällainen minun tyylistäni jonkin verran poikkeava malli on päätynyt kirjaan asti.

1 kommentti:

  1. I hope, your book would be translated in English as soon as possible. Then I would like to knit the socks, which you made patterns!
    Regards
    Karo

    VastaaPoista