keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Pohjoista viljaa

Minulta on joskus kysytty, mistä saan ideoita sukkamalleihini. Vastaus on yhtä yksinkertainen kuin minäkin: mistä tahansa, kaikkialta. Pohjoista viljaa -mallin alkuperä juontaa viskejä harrastavan serkkuni toiveeseen jotenkin viskiin liittyvistä sukista. Hän lähetti minulle aiheeseen liittyviä fiiliskuvia, ja niiden pohjalta ponnistin.

Ihan ensimmäisenä jo aikaisemmin tilaamani Eluded Fibresin Super Merino -sukkalangat väreissä Black on Black ja Coin puhuttelivat, ja hahmottelin jonkinlaisen mallin viskitynnyrin muotoja ja rautapantoja mukailleen.


Tässä ensimmäisessä tynnyrisukkaversiossa on jo tuo sama kantapäärakenne kuin lopullisessa mallissa eli kantapään lisäykset on hajautettu mallineuleen sekaan ilman, että syntyy erillisiä kiiloja. Serkkuni ei kuitenkaan tunnistanut tynnyriyhteyttä, joten hylkäsin sen. Totta puhuen en saanut raitasukista itsekään minkäänlaisia värinöitä. Vilja-aihe kolkutteli kuitenkin jo lupaavasti takaraivossa, ja onneksi samoja Eluded Fibresin lankoja riitti vielä toiseen pariin.



Oi miten innostuinkin yllä olevan kuvan parista! Kullankeltainen vilja ponnistaa varpaista kohti vartta, ja onhan väritys myös kunnianosoitus minun ja serkkuni umpisavolaisille juurille. Alkuperäisen taittoreunan sijaan tähän versioon sopi mainiosti perinteisempi joustinneule, toki rytmitettynä muuhun mallineuleeseen sopivaksi.

Tekipä mieleni kokeilla toisenlaistakin väriyhdistelmää, samalla päätin kokeilla myös toisenlaista kantapäävariaatiota.



Tumma turkoosi Lanitium ex Machinan Basic Sock värissä Black Wind, kellanvihreä Kraft Hand-Dyed BFL Sock värissä Chartreuse ja uniikkiruskea Hopeasäie Basic toimivat nekin yhteen juuri niin hyvin kuin ajattelinkin. Myös kantapäämalli toimi, joten päätin kirjoittaa ohjeeseen molemmat kantapäävaihtoehdot.

Kerta kiellon päälle, joten neuloin vielä yhdet viljasukat, jotka matkasivat maailman toiselle puolelle kälylleni.


Kälyn sukkiin käytin samaa Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia kuin edellisiin sukkiin, mutta sukan suussa on ystäväni värjäämää tuntematonta sukkalankaa ja kärjessä Handun turkoosia Gimallesukkaa. Nämä sukat ovat jo moneen otteeseen lämmittäneet kälyni varpaita Malesian tehokkaasti ilmastoiduissa elokuvateattereissa.

Jostain syystä Pohjoista viljaa on yksi niistä kirjan malleista, joita jaksan itse neuloa uudelleen ja uudelleen. Suunnitteilla on ainakin jonkinlainen harmaa versio, kuinkas muuten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti