Takaisin mukavuusalueelle

Kyllä se vain on niin, että kirjoneulesukat tiukkakierteisistä fingering-sukkalangoista ovat minun henkilökohtaisen mukavuusalueeni ytimessä. Aina parempi, jos kuvio on jollain tavalla toistuva ja siten helposti ulkoa opittavissa. Niinpä nautiskelin yhden sukkaparin verran vähän tuskaisemman lapasneulonnan välissä, jotta muistan, mikä harrastuksessani on kaikkein parasta. Näiden sukkien idea lähti siitä, kun huusin itselleni Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän lankakarusellista itselleni kerän sinapinkeltaista Fabelia.

Tarvitseeko minun edes mainita, että sukat on neulottu varresta varpaisiin 1,75- ja 2,25-millisillä pyöröpuikoilla ja että niissä on vahvistettu ranskalainen kantapää? No, mainitsin silti. Silmukoita näissä sukissa on kuviomallikerran sanelemana 70. Kirjoneuleen malli on puolestaan napattu Mastering color knitting -kirjasta.

En uskaltanut luottaa yhden Fabel-kerän riittävän koko sukkapariin, joten neuloin varmuuden vuoksi joustimet lähes saman värisellä Cascade Heritage -jämällä niin pitkiksi kuin jämää suinkin riitti. Tummanharmaa lanka on Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä 26Fe, jota minulle oli jäänyt kohtuullinen jämä näistä sukista. Se ruoja loppuikin sitten kesken, mutta onneksi ystävällinen Rav-kanssaneuloja pelasti neulojan pulasta ja lähetti oman jämänsä minulle projektipussukkaa vastaan. Lopulta kävi ilmi, että Fabel olisi juuri ja juuri riittänyt yksinkin, sillä nyt sitä jäi hieman isompi jämä kuin mitä Heritagea alunperin oli, mutta samapa tuo, mikä sinapinkeltainen sukkalankajämä varastoihini jäi.

Olin tällä kertaa laiska, enkä viitsinyt miettiä jalkapohjan puolelle erilaista kuviointia. Tuttuun tapaani sijoitin pin stripe -kiilan jalkapohjaan, jossa se vähiten häiritsee muuta kirjoneulekuviota. Melkein kuin sattumalta sukista tuli omaan jalkaani sopivat, mutta vaikka pidän lopputuloksesta lähes yhtä paljon kuin sukkien neulomisesta, laitan valmiit sukat kiltisti lipaston lahja-/lahjoituslaatikkoon odottamaan tarvitsevampaa käyttäjää. Omassa villasukkalaatikossani on edelleen useampi pari sukkia, joita en ole ehtinyt käyttää vielä kertaakaan, joten sinne ei lisäsukkia kaivata.

Niin, se mukavuusalue. Kun ei tarvitse liikaa miettiä, vaan siistiä ja kaunista tulee puoliautomaatilla neuloessa. Joskus on toki mukava haastaa itseään opettelemaan uutta ja miettimään totutusta poikkeavia ratkaisuja, mutta niin kovin usein on kaikkein rentouttavinta pistellä menemään tutulla kaavalla. Taidan siis olla mieluummin juuttunut kuin muuttunut.