Isältä tyttärelle

Isältä jäi toista kiloa ryijylankoja hänen ompelemistaan neljästä ryijystä: Valon varjo, Syysaamu, Vuokot ja Viimeinen lämmin. Näistä kaksi viimeistä on meidän kotimme seinällä, ensimmäinen äidilläni ja toinen sisarellani. Jo kesällä ryijylankapussin mökin aitasta löytäessäni päätin, että tekisin langoista isäni kuoltua jonkinlaisena surutyönä mökille peiton muistoksi. Koska eri värisiä lankoja oli todella paljon ja hyvin erilaisia määriä, päätin käyttää peittoon myös joskus aikoja sitten kirpputorilta löytämääni luonnonruskeaa villalankaa. Hetken jos toisenkin sopivaa mallia mietittyäni päätin tehdä ryijylangoilla mahdollisimman yksivärisiä neliöitä, jotka reunustaisin tummanruskealla.

Päädyin neulomaan palat 3 mm puikolla: aloitin 3 silmukalla ja lisäsin jokaisella kerroksella yhden silmukan keskellä kerrosta, kunnes silmukoita oli 60. Sen jälkeen poimin kahdelta muulta sivulta tarvittavat silmukat ja neuloin ruskean reunuksen aina oikein -pyöröneuleena. Kulmissa lisäsin joka toisella kerroksella kaksi silmukkaa. Kerroksia reunukseen tuli 8 ennen päättelyä.

Tummanruskeaa lankaa oli käytössä noin 500 g, ja sen määrä osoittautui peiton kokoa rajoittavaksi tekijäksi. Hyvä niin, sillä ryijylankojakin riitti täsmälleen 40 palaan niin, ettei yhtään palaa tarvinnut tehdä kaksivärisenä. Lopulta tummanruskea lanka kului niin tarkalle, että ainokaista kiintein silmukoin virkattua reunuskerrosta tehdessäni jouduin liittämään Russian joinilla kaikki vähänkin pidemmän langanpätkät, joita oli jäänyt yli palojen liittämisestä. Liittämisen tein ommellen, ja saumoista tulikin varsin huomaamattomat, kun palojen viimeiset kerrokset ennen päättelyä olivat nurjaa.

En ole noin keskimäärin mikään suuri palapeittojen ystävä, mutta tästä peitosta tuli kyllä kerrassaan ihana. Paloja neuloessani muistelin paljon isääni, ja itse neulominen oli väsyneelle mielelle terapeuttisen yksinkertaista ja palkitsevaa. Värimaailma on juuri niin minua kuin vain voi olla, jätinhän suoralta kädeltä peitosta pois kaikki siniset ja valkoiset. Pelkäsin peiton jäävän kooltaan turhan pieneksi, mutta kyllä tuo kokoluokka 105 cm x 170 cm on kuitenkin ihan kohtuullinen sohvallekäpertymispeitoksi. Nyt voin kääriytyä halutessani peittoon kuin isän lämpimään syliin konsanaan ja muistella kiitollisena niitä lähes 40 vuotta, jotka sain jakaa isäni kanssa.