Miksi sitten luovuin ajatuksesta tehdä karjalaissukista ohjeen? Syy on yksinkertainen: ei huvita, ei motivoi. Neulomisinnostukseni on muutenkin laantunut hälyttävän vähiin, ja ohjeen kirjoittaminen on jo ajatuksena tuskaisen työläs. Voi olla, että minun suunnittelu-urani on toistaiseksi paketissa, ja jatkossa keskityn ähräämään ja tuhraamaan vain omaksi ilokseni. Mutta mistäs sitä tietää, jos innostus joskus vielä palaa; tällä hetkellä vain tuntuu paremmalle antaa olla.
Keski-ikäisen pätkätyöläisäidin ja -vaimon käsistä karanneita neuleita, virkkauksia ja joskus ompeluksiakin.
lauantai 22. elokuuta 2015
Kaikuja Karjalasta
Olen jäänyt totaalisesti kirjoneuleen pauloihin, mitään muuta ei huvittaisi neuloa. Kirjoneuleviehtymys yhdistettynä haluun kuluttaa jämälankoja tuotti tällä kertaa sukat, jotka kuvioidensa ja värivalintojensa puolesta tuovat mieleen karjalaismummot, ainakin minulle.
Tästä piti oikeastaan tulla pitkästä aikaa uusi sukkaohje, sillä tavoitteenani oli suunnitella mahdollisimman pienellä silmukkaluvulla jaollinen kuvio, jotta eri kokoihin sarjoittaminen onnistuisi. Sukkien kuviot ovatkin leveydeltään vain neljä silmukkaa, ja omat sukkani neuloin 72 silmukalla. Alkuperäinen ajatus oli, että sukansuun joustin ja kärki olisivat olleen ns. pääväriä (tässä vihreä), mutta tällä kertaa lankojen rajallinen määrä saneli kuvan mukaisen värityksen. Hieman sain jopa jännittää, riittääkö okrankeltainen loppuun saakka, eikä ruskeaa ja vihreäkään kovin montaa grammaa yli jäänyt. Lankoina näissä on siis käytetty suklaanruskeaa California Salidaa, okrankeltaista Hot Socksia, luonnonvalkoista Roosa Nauha -sukkalankaa ja vihreää Austermann Stepiä.
Miksi sitten luovuin ajatuksesta tehdä karjalaissukista ohjeen? Syy on yksinkertainen: ei huvita, ei motivoi. Neulomisinnostukseni on muutenkin laantunut hälyttävän vähiin, ja ohjeen kirjoittaminen on jo ajatuksena tuskaisen työläs. Voi olla, että minun suunnittelu-urani on toistaiseksi paketissa, ja jatkossa keskityn ähräämään ja tuhraamaan vain omaksi ilokseni. Mutta mistäs sitä tietää, jos innostus joskus vielä palaa; tällä hetkellä vain tuntuu paremmalle antaa olla.
Miksi sitten luovuin ajatuksesta tehdä karjalaissukista ohjeen? Syy on yksinkertainen: ei huvita, ei motivoi. Neulomisinnostukseni on muutenkin laantunut hälyttävän vähiin, ja ohjeen kirjoittaminen on jo ajatuksena tuskaisen työläs. Voi olla, että minun suunnittelu-urani on toistaiseksi paketissa, ja jatkossa keskityn ähräämään ja tuhraamaan vain omaksi ilokseni. Mutta mistäs sitä tietää, jos innostus joskus vielä palaa; tällä hetkellä vain tuntuu paremmalle antaa olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanat sukat, voi kun ohjeenkirjoitusintosi vielä palaisi.
VastaaPoistaIhanat sukat, voi kun ohjeenkirjoitusintosi vielä palaisi.
VastaaPoistaKauniit ovat väreiltään ja kuvioltaan. (: Ehkä se innostus vielä palaa!
VastaaPoistaKauniit sukat!
VastaaPoistaTodella kauniit kirjoneulesukat!
VastaaPoistaTosi tosi tosi ihanat sukat!
VastaaPoista