Vieläkö on merihevosia

Nauvolaislapasten jälkeen totesin, että minulla olisi vielä tummansinistä ja luonnonvalkoista Floricaa yksiin kirjoneulelapasiin. Niinpä nappasin ohjejonostani työn alle Selbuvott or not -merihevoslapaset. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen päätin luoda 54 silmukkaa kaksivärisesti Kihnu troi -tekniikalla, minkä jälkeen tein ranteeseen kirjoneuletta yhdestä Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjan lapasmallista ja vielä lopuksi latvialaisen kierreraidan. Sen jälkeen lisäsin silmukoita sen verran, että pystyin noudattelemaan ohjetta ilman omia muokkauksia. Puikoksi valitsin 2,5-millisen pyörön, koska tavoitteenani oli saada sopivat lapaset pian teini-ikäiselle esikoiselleni.

Hienothan niistä tuli. Tein kaiken mahdollisen peilikuvana, ja peukalon pidemmän mallin mukaan. Lapasista näytti tulevan melkoisen isot, mutta niin ne vain ovat juuri oikean kokoiset esikoiselle, jonka kädet ovat jo aikaa sitten kasvaneet koossaan omieni ohi. Lankaa lapasiin kului yhteensä vähän reilut 60 g.

Merihevoslapasten valmistuttua Florica-varastoni oli huvennut sen verran vähiin, että päätin tehdä lopuista jämistä vaakapeittotilkkuja. Langat riittivät vain vajaaseen puoleentoista 20 x 20 cm kokoiseen tilkkuun, mutta mielikuvitusta käyttämällä ja jämälankavarastojani tarkkaan penkomalla sain toisenkin tilkun neulottua valmiiksi asti. Ilo on aina yhtä suuri, kun saa jonkin lankaerän kulutettua loppuun viimeiseen metriin saakka, ja vielä suurempi, kun siinä samalla saa jämälankapussistakin muutamia irtonöttösiä hyötykäyttöön.