Raitahuivi ja suloisia muistoja

Blogikirjoituksen otsikkon alku on juuri yhtä mielikuvitukseton kuin ensiksi esiteltävän neuleen nimikin: Striped Scarf. Kyse on toki raitahuivista, mutta kun maailmassa on satoja erilaisia raitahuivimalleja, persoonallinen nimi auttaisi niiden keskinäisessä erottelussa. Neulovien ystävien ja tuttavien kanssa kommunikoidessa nyt vain on niin paljon helpompi puhua "Color Affectionista" kuin "siitä raitahuivista, joka on kaareva ja jossa on lyhennettyjä kerroksia ja kolme eri väriä".

No joo, Striped Scarf kiinnosti nimestään huolimatta, onhan se maksuton malli, jonka ideana on, että valitut langat voi halutessaan neuloa loppuun saakka ja raidoituksen rytmiä voi muuttaa mielensä mukaan. Minä koin tarvitsevani ruskea-petroolin huivin, ja kun lankavarastossani oli pari vajaata kerää petroolia sekä yksi täysi kerä ruskeaa Novita Woolia, ryhdyin tuumasta toimeen. Nopeassa tahdissa syntyi 2,75 mm puikoilla pitkä ja kapea, kaulaan helposti kieputettava lirpake, siis juuri sellainen, joista minä pidän.

Minun huiviversioni kiepahtaa pari kertaa löysästi kaulalle ja vielä solmuunkin, tai vaihtoehtoisesti vähän napakammin kolme kertaa ja lopuksi huivineulalla päistään kiinni.

Huivi on niin pitkä ja kapea, etten saanut otettua mitään järkevää kokonaiskuvaa. Tässä puolidaideellisessa yrityksessä näkyy huivin ulkoreuna ja häivähdys siitä, miten pitkät ja kapeat raidat ovatkin vähän leveämpiä toisesta reunastaan. Tarkemman mielikuvan huivin yleisrakenteesta saa alussa mainitun mallilinkin takana olevista kuvista. Aloitin oman huivini raidoituksen näppituntumalta siinä vaiheessa, kun petroolia oli jäljellä noin puolikas kerä; jälkikäteen ajateltuna yksiväristä ruskeaa olisi saanut ehkä olla enemmänkin reunassa, mutta hyvä tuli näinkin. Joka tapauksessa minulla on viimeinkin huoleton huivinlirpake, jossa on edustussilmälasieni petrooli-mustanruskeisiin sankoihin sopivat värit.

Lasten serkkutytölle neuloin puolestaan pitkähkön lenkkihuivin, jolla on yksilöllinen mallinimi: Sweet Memories Cowl. Langaksi valikoitui nuoren naisen itsensä minun varastolangoistani valitsema luumunvioletti Novita Florica.

Huivi neulotaan pitkänä lenkkinä, ja minä tein sen varmuuden vuoksi kahteen kertaan: ensimmäinen yritelmä 4 mm puikolla ja 220 silmukalla tuotti vähän turhan naftin pituuden, joten purin kokonaisen (päätellyn ja viimeistellyn) huivin alkutekijöihinsä ja neuloin uuden version 240 silmukalla ja 5 mm puikolla. Samalla korjasin hieman liian tiukan aloitusreunan virkkaamalla ensin 480 silmukan ketjun ja poimimalla siitä vain joka toisen neulomista varten. Lisäsin korkeutta yhden mallikerran, ja sain kulumaan vajaat 75 g lankaa.

Nyt huivi menee sopivan napakasti, muttei ahdistavasti kolme kertaa kaulan ympäri. Lopputulema oli yksinkertaisuudessaan viehättävä, ja tuumasinkin, että voisin joskus neuloa itsellenikin samantyyppisen kieputtelurinkulan. Huivi on toistaiseksi toimittamatta saajaosapuolelle, joten toivoa sopii, että myös hän on tyytyväinen lopputulokseen.