Aloitin 1,5 mm Addin metallisella pyöröpuikolla sekä keltaisella Opalilla ja ruskealla California Salidalla. Värikombinaatio miellytti, mutta jälki oli surkean löysää ja epätasaista. Kun olisi ollut aika aloitella kantapäätä, päätin itkua nieleskellen hylätä ruskea-keltaisen lörön ja luovuttaa - tai ehkä sittenkin yrittää uudelleen. Uusintayritykseen otin Hiya Hiyan teräksiset 1,75 mm pyöröpuikon sekä vihreäkirjavan Pro Lana Pro Socks Harmonyn ja vaaleanpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan. Päätin varmuuden vuoksi kiristellä oikein urakalla, että saisin aikaan siistiä jälkeä. Neuletiheys ja sitä myötä neulejälki totisesti muuttui!
Onteloneule ei ole vaikeaa, alkuun tosin aika hidasta. Tämä projekti olikin oikein oivallinen tekniikan ja nopeuden harjoitteluun, ja lopulta neuloin sukkia lähes normaalilla neulomisnopeudellani. Välillä kellotin huvikseni kerrosaikoja nopeuden kehitystä seuratakseni, välillä kokeilin pysyä mökillä tikittävän seinäkellon tahdissa (silmukka sekunnissa). Kovin pitkiä yhtäjaksoisia neulesessioita en jaksanut pitää, mutta niin vain sukat valmistuivat reilut neljän vuorokauden kuluttua uuden yrityksen aloittamisesta. Sillä irtosi etapilla peräti yhdeksäs sija, sillä työläs sukkamalli oli saanut suurimman osan kisaajista luovuttamaan heti kättelyssä. Tourin kokonaistuloksissa taisin sijoittua reilusti kymmenen parhaan joukkoon, ja Sisu-joukkueemme oli hienosti toinen Speedy Finnsien voitettua suvereenisti. Ei sinne yksilökisan kympin sakkiin tainnut lopulta kovin montaa ei-suomalaista mahtuakaan...
Tässä mallissa on taas uudenlainen variaatio lyhennetyillä kerroksilla tehtävästä kantapäästä. Se olikin mallin mielenkiintoisinta neulottavaa kuvio-osuuksien lisäksi, mutta istuvuus rintavaan jalkaan ei ole paras mahdollinen. Sukista tuli muutenkin itselleni liian tiukat, mutta onneksi suomalaisista kanssakisaajista löytyi sirojalkainen neuloja, joka lupasi antaa sukille arvostavan kodin.
Niille, joille onteloneule ei ole tuttu tekniikka: sukat ovat siis kaksinkertaiset ja niitä voi käyttää kummin päin hyvänsä, joko vihreä tai vaaleanpunainen puoli ulospäin. Tämä vaaleanpunainen-vihreäkirjava -väriydistelmä ei ole ehkä ihan tyypillisintä minua, mutta ei se lopulta ihan kammottavimmastakaan päästä ole.
Tämä oli ensimmäinen onteloneuleeni fingering-paksuisista langoista. Koska näemmä pystyn neulomaan löysästä käsialastani huolimatta melko tiivistä ja siistiä onteloneuletta, taidan tosissani harkita joskus neulovani onteloneulelapaset jollakin reilusti monimutkaisemmalla kuviolla. Mutta sitä saanee odottaa talvipakkasille, sillä näillä helteillä neulominen ei kiinnosta sitäkään vähää kuin vielä jokunen aika sitten.
Ai niin, se langankulutus. Kokoluokan siro 37 sukkiin kului kumpaakin väriä noin 55 g, omiin sukkiin olisi siis pitänyt olla ainakin 5-10 g/väri enemmän.
Hyvä me! Ei ehkä sulle tyypillinen, mutta tosi hyvä väriyhdistelmä. Mun mummonkalsarilankoja ei meinaa erottaa toisistaan yhtään. Näillä viimeisillä sukilla oli jotenkin semmoinen efekti, että kaikkien muitten värivalinnat sai ne näyttämään hyviltä ja omat sukat oli ihan blääh.
VastaaPoistaIhanat sukat! En tiedä koska Löytäisin ja mistä opetusvideon tuohon kärjestä aloitettavaan sukantekoon... Hienoa osaamista!
VastaaPoistaTodella kivat sukat! onteloneule on kyllä allekirjoittaneelle niin hidasta toimintaa, että iso hatunnosto sinne suuntaan että tuolla tekniikalla olet jaksanut vääntää sukat! (ite tein pipon, joka on melkein valmis. Meinas hermot mennä sen hitauden kanssa...)
VastaaPoista