Värillä ei ole väliä...

... kunhan se on vihreä. Huivimallillakaan ei ole väliä, kunhan siinä on lehtiä. No niinpä. Olen aika ennalta-arvattava. Keväällä nyt vain kertakaikkiaan huivituttaa. Lankavarastossani on aika paljon vihreitä lankoja. Ja lehdet nyt vain ovat kauniita, niin kuin luonto yleensäkin.

Teki mieleni neuloa loput Gjestal Spiret (65 g) huiviksi. Halusin neuloa mallin, joka olisi helppo ja joka mahdollistaisi langan mahdollisimman tarkan käytön. Mitä minä juuri sanoin, olen helppo: valitsin malliksi Shetland Trianglen, taas kerran.

Neuloin huivin peräti 4 mm puikolla, mikä on vallan iso koko minun löysälle käsialalleni. Spire on kuitenkin riittoisuudestaan (250 m / 50 g) huolimatta lankaa, joka ei isollakaan puikolla neulottuna tuota kalaverkkoa. Loppusuoralla mietin, pelaisinko upporikasta ja rutiköyhää ja ottaisin riskin, että lanka loppuu kesken, vai ottaisinko varman päälle. Päädyin ensinmainittuun vaihtoehtoon, kun hoksasin, että lankalaatikossani kyllä lymyää jatkoksi sopivia jämälankoja. Niinhän siinä sitten kävi, että lanka loppui kaksi kerrosta ennen loppua. Jatkoin Huldan takista jääneellä ohuella Pirkkalangalla, joka kyllä maastoutuu oikein mainiosti reunukseen ja on korkeintaan pikantti yksityiskohta.

Tämä oli ehkä neljäs (tai mahdollisesti viides tai kuudes) Shettis, jonka neuloin. Toistaiseksi yksikään ei ole jäänyt itselleni, tuskin tämäkään. Ei yksi ihminen sentään neljää vihreää lehtihuivia tarvitse...