Nimellä on väliä - vai onko?

Arvostan sitä, että neulemalleille annetaan nimi. Erityisesti arvostan nimiä, joilla on jokin tarina tai jotka kuvaavat hyvin neuletta. Vastakohtia oivaltaville nimille ovat Garnstudion ja Novitan mallit: voiko olla tylsempää kuin "42. Naisen pitsijakku" tai "86-10 Headband in Alaska". Garnstudion suomentajatiimi on tosin tsempannut ja antanut käännösmalleille jonkinlaisia omia nimiäkin.

Neulemallin nimen keksiminen on kylläkin aikamoinen päänvaiva. Oma mielikuvitukseni on sen suhteen melkolailla rajallinen, enkä voi ylpeillä läheskään kaikkien neulemallieni omaleimaisilla nimillä. Yritystä sentään on ollut, ja välillä on ollut vähän osumatarkkuuttakin onneksi. Hyvistä nimistä on kuitenkin krooninen pula.

Jos nimi olisi todellinen este, olisi GO4Cowl jäänyt minulta neulomatta. Vaan malli sattui olemaan lähinnä sitä, mitä olin etsiskellyt sen jälkeen kun äitini oli pyytänyt minulta 80-vuotislahjaksi mustaa kauluria. Mitäpä siitä nimestä sitten, olkoon kuinka kökkö hyvänsä.

GO4Cowl neulotaan ylhäältä alaspäin, mallikerta on 10 silmukan levyinen ja siten sovitettavissa mille tahansa kymmenellä jaolliselle silmukkaluvulle; ohjeessa annetut vaihtoehdot olivat 90 ja 100 silmukkaa. Minä tein kaulurin Debbie Blissin Primasta 3,5 mm puikolla ja 100 silmukalla. Ohje on muuten saksaksi, mutta ohjeessa on täysin ummikollekin sopiva kaavio, kunhan ei välitä eri värisistä merkeistä, ne kun saattavat vain harhauttaa kuvittelemaan, että niiden kohdalla tarvitsisi tehdä jotakin erityistä.

Kaulurista tuli juuri sellainen kuin toivoinkin: se asettuu tiiviisti kaulan ympärille, mutta laajenee laskeutuakseen ongelmitta hartioille. Langassa on 80 % bambua ja 20 % merinovillaa, joten kauluri on takuuvarmasti kutittamaton. Kokokin osui nappiin, ainakin kuvittelen niin. Minua ilahdutti tietysti myös se, että täysin ilman tarkoitusta hankittu heräteostoslanka löysi juuri sopivan käyttökohteen.