Käsityölamasta noustuani moni varastolanka alkoi yhtäkkiä puhutella. Laatikosta, jossa säilytän huovuttuvia villalankoja sekä kasvikuitulankojani, vaativat hahtuvat päästä pikaiseen käsittelyyn. Onnekseni ystäväni odottaa neljättään, perheen iltatähteä, joten sain hyvän syyn neuloa pitkästä aikaa villavaippahousuja. Edellisestä kerrasta lienee lähemmäs kuusi vuotta aikaa.
Ensimmäiseksi testiohjeeksi valitsin Villapöpät Ullasta. Olin saanut naapuriltani mitäänsanomattoman keskiruskeaa hahtuvaa jättikiekollisen, onneksi hoksasin ryhtyä piristämään sitä muiden hahtuvien jämillä. Aloitin 40 silmukalla ja 4 mm puikolla, lopputulos oli sopiva lähinnä vauvanukelle. Nukke on kyllä 50-senttinen, mutta kuvassa villapöksyjen alla ei ole vaippaa lainkaan. Päätin kaivella arkistoista kuopukselle aikanaan ompelemani sisätäyttövaipan, jotta voisin mallailla muutoksia seuraavaan villahousuversioon.
Olen säilyttänyt muutamien harsojen ja parien villahousujen lisäksi vain tämän yhden pienen itse ompelemani sisätäyttövaipan muistona. Kun puin vaipan nukelle ja sovittelin päälle villahousuja, mieleen tulvahti voimakas tunnemuisto siitä, miten kovasti pidinkään kestovaipatuksesta. Esikoista odottaessani vuonna 2002 kestovaippailu teki vasta uutta tulemistaan, vaihtoehtoja oli vielä kovin vähän. Vaipatusta suunnitellessani ajattelin, että harsot ja villahousut olisivat siitä kätevä ratkaisu, että mikäli päätyisimmekin kertakäyttövaippoihin, mikään kestovaippatarvike ei menisi kuitenkaan hukkaan. Vaan niin vain hurahdimme kestovaippailuun ja etenkin villahousuihin, joten kuopusta odottaessani tiesin jo varautua ompelemalla harsojen rinnalle myös muotoonommeltuja vaippoja. Tuolloin vuonna 2006 kestovaipatus oli jo niin yleistä, että malleja, merkkejä, kaavoja ja ohjeita oli joka lähtöön.
Koska ensimmäiset villahousut kiristivät vaipan päällä erityisesti pyllypuolelta, risteytin toiseen pöksyversioon Villapöpät ja Tiuhtis-villikset.
Lyhennettyjen kerrosten lisääminen takapuolelle riitti antamaan sopivasti lisätilaa vaipalle ja pepulle. Kuvassa vauvanukella on siis tuo sisävaippa imuineen villahousujen alla. Syysvauvalle soveltuvat myös pitkät lahkeet lyhyitä paremmin; toivottavasti vauvanuken jalkojen pituus vastaa edes etäisesti oikean vauvan mittoja.
Samalla vauhdilla syntyivät kolmannet, vähän isommat villahousut.
Aloitussilmukoita oli neljä enemmän, levennyksiä sivuissa ja haarakiilassa sekä lyhennettyjä kerroksia takana yhdet enemmän. Myös lahkeisiin tein enemmän pituutta.
Näitä oli mukava neuloa, etenkin kun tiedän, että vastaanottajalla on sama viehtymys villahousuihin kuin minulla. Meillä on samanikäiset esikoiset, ja yhdessä intoilimme esikoistemme vauva-aikana kestovaipoista, imetyksestä ja kantoliinoista. Ystäväni piti minut järjissäni niinä sumuisina kuukausina, kun suuritarpeinen vauvani itki ja valvoi - ja niin tein minäkin. On ilo fiilistellä ystäväni kautta myös kestovaippailua, kuitenkin kiitollisena siitä, että oma lapsiluku on jo täynnä.
P.S. On muuten aika erikoinen tunne ajatella, että Kestovaippainfo on juuri Kestovaippainfo sen ansiosta, että minä keksin tuon nimen. Olin omalta pieneltä osaltani rakentamassa Kestovaippainfon sisältöä ja ideoimassa joitakin ratkaisuja sivuston perustamisvuonna. Näkyvin, ehkä myös ainoa jättämäni jälki on juuri Kestovaippainfon nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti