ANTI-festivaalin production assistant lähestyi taannoin Villaviidakon Emmaa kysyen, olisiko mahdollista saada "monta pientä ANTI-logolla varustettua neulegraffitia markkinointia helpottamaan", ja Emmahan rekrytoi meidät kalakukkoneulojat hommiin. Minä päätin virkata mahdollisimman paljon "odds and ends" -jämiäni graffiteiksi.
Ensin syntyi vihreä viritys käsinkehrätyn langan lopusta. Sitten intouduin räsymattofiilistelemään, kokosin kasoihin langanloppuja vähän väriteemoittain ja ryhdyin hommiin. Musta-valko-harmaata ehkä lukuunottamatta graffiteista tuli aika rujoja, ei vähiten alkeellisten ANTI-kirjailuiden vuoksi. Toisaalta, jos festivaalin aiheena on contemporary art, voi näitäkin kai tituleerata jonkinlaiseksi nykykatutaiteeksi. Joka tapauksessa minä sain kulutettua kymmeniä joutavia langanpätkiä ja hauskan pikkupuuhan katsella arkiympäristöäni graffitin kiinnittäjän näkökulmasta.
Siinäpä sininen graffiti paikoillaan. Eipä tuollainen metallinen valotolppa peltiseinä taustallaan enää rumempi voisi olla, joten siihen joutikin tällätä graffitin. Bonuksena eräs varttuneempi rouvashenkilö tuli ihastelemaan anarkiaani, kun ompelin lappusta tolppaan, ja välillemme sukeutui oikein hauska ja iloinen sananvaihto. Yllättävän vähän minua muutenkaan haittasi kiinnittää tekeleitäni, vaikka ohikulkijoita riitti jokaisessa paikassa.
Olen minä muutakin jämäillyt, kuinkas muuten. Villahousuneulonnasta jäi vielä nöttöset oranssinsävyisiä hahtuvia, joista keksin testailla Ten-stitch-blanketin (Rav-linkki) tekniikkaa.
Syntyi pannunalunen, vieläpä aika soma sellainen, eikä lankaa jäänyt jäljelle juuri nimeksikään. Lappunen on noin 20 cm kanttiinsa, joten alkuperäinen suunnitelma huovuttaa se koneessa piti haudata, mutta kyllä tämä kuuman kattilan alusena toimii ihan moitteetta näinkin. Neuletekniikka on sen verran hauska, että sitä voisi joskus hyödyntää isompaankin projektiin, mikäli käytössä olisi riittävästi liukuvärjättyjä lankoja.
Kaupungista poismuuttaneelle ystäväperheelle neuloin sen sijaan ihan iskemättömistä keristä tiskirättejä tuparilahjaksi uuteen kotiin.
Lankana Novitan Luxus Cotton, puikot muistaakseni 3,5 mm ja malli vanha tuttu The Windmill Dishcloth omin ulkoreunamuutoksin. Tuo Hämeenlinnaan muuttanut ystäväperhe oli niitä harvoja, jossa oli tarjolla seuraa niin minulle, blogimiehelle kuin kuopuksellekin. Meillä on hyvin vähän tuttavaperheitä, joiden kanssa kaikilla olisi helppo ja luonteva olla kaikenlaisilla kokoonpanoilla, joten oli erityisen suuri haikeus päästää tämä perhe niin kovin kauas, lopullisesti. Toivottavasti saamme käytyä kylässä uudessa kodissa "edes joskus".
Itselläkin on ollut tiskirättipuutetta, sitä paikkaamaan neuloin yhdellä uimarantareissulla Sunburst dishclothin.
Lanka ja puikot ovat samat kuin edellisissäkin räteissä ja mallikin käytännössä sama lukuunottamatta ulkoreunan reikärivejä. Vaan pitäisiköhän minun joskus urmistautua ja neuloa jokin aivan erilainen tiskirätti näiden ainaisten kukkasien sijaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti