Ei kesää ilman pientä pitsinvirkkausta. Tällä kertaa sain hyvän syyn sekalaisille virkkuille, kun eräs kanssaneuloja etsiskeli pieniä pyöreitä pitsiliinoja tehdäkseen niistä lampunvarjostimen Vilman tapaan.
Kaikki on virkattu SPR:n Kontista löytämästäni puuvillalangata 1,5 mm koukulla. Kuvan palojen ja pikkuliinojen mallit löytyivät Ravelryn kautta, osan olen tehnyt aivan ohjeen mukaan, toisia olen muokannut lähinnä uloimpien kerrosten osalta.
Pari pyörylää syntyi saksalaisen virkkauslehden ohjeilla. Lehden otin kevään retriitin lahjoituspöydästä, siinä kun oli ilokseni virkkausohjeet kaavioina. Nämä liinaset ovat isompien liinojen keskusosia, tuohon isompaan säädin omasta päästä uloimman kerroksen, pienempi sai kelvata muokkauksitta.
Parin päivän mökkireissulle en jaksanut printtailla ohjeita mukaan, vaan virkkailin ihan omasta päästä. Nyt on siis tultu siihen pisteeseen, etten ole enää pitsin virkkaamisessakaan ohjeiden orja. Ohjeetta virkkaillessa joutuu kyllä välillä purkamaan ja miettimään ratkaisuja uudelleen, mutta siinähän sitä oppii pyörövirkkauksen anatomiasta aina jotakin uutta. Toistaiseksi omat pitsivirkkuuni on toteutettu täysin ilman ennakkosuunnitelmia, joten kovin isoja kokonaisuuksia niistä ei edes kannata yrittää tehdä.
Pitihän se lanka tietysti virkata loppuun saakka. Näihin olen katsonut mallia paitsi Ravelrysta, myös Mary Oljen kirjasta Virkattuja vuodepeitteitä sekä Eeva-Liisa Kortelahden kirjasta Pitsejä virkaten ja nypläten. Aika monia malleja modifioin ulkoreunan suhteen, että sain esimerkiksi tähdistä pyöreämmän mallisia ja ihan pienistä lumihiutalemalleista vähän suurempia.
Näitä virkatessani pohdin, miten moni käsityöni onkaan päätynyt jonkun toisen käyttöön. Mitä ajattelivat ne etiopialaisäidit, jotka saivat neulomani nutun vauvalleen? Tai missä ovat ne petroskoilaislapset, joiden varpaat kerran lämpenivät tekemissäni sukissa? Moniko niistä pitkäaikaisosaston vanhuksista, jotka muutama vuosi sitten saivat jouluksi minun käsistäni lähteneet sukat, on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen - ja minne ovat heidän sukkansa päätyneet? Miten monta elämäntarinaa piiloutuukaan tekemäni sytomyssyn itselleen ottaneiden ihmisten taakse. Olen osallistunut niin moneen hyväntekeväisyyskeräykseen, etten edes muista kaikkia.
Hyväntekeväisyyden lisäksi käsitöitäni on päätynyt lahjojen, arpajaisvoittojen, vaihdokkien ja erilaisten satunnaisten ilahdutusten myötä kymmenille ja taas kymmenille ihmisille, tutuille ja tuntemattomille. Tänä kesänä virkkasin palasen lohtupeittoon, joka koottiin ravelrylaisten neulojien kesken kanssaneulojalle, joka oli kokenut täysiaikaisen vauvan kohtukuoleman.
Minun palasessani lentelevät perhoset, lankoina Novitan Nalle ja TeeTeen Pallas, jotka olivat lähestulkoon ainoat valmiiksi omistamani langat, jotka sopivat värinsä ja materiaalinsa puolesta koottuun peittoon. En voi edes etäisesti kuvitella lapsen menettämisen tuskaa: minun maailmassani se on suurin mahdollinen menetys. Kunpa hennot perhosen siivet kannattelisivat omalta osaltaan perhettä edes pienen hetken.
Toinen virtuaalisen käsityöyhteisön tänä kesänä pysäyttänyt hetki oli, kun niin kovin monen neulojan elämää tavalla tai toisella koskettanut Villasukka kuoli yllättäen 42-vuotiaana. Minä tapasin Helin vain kerran tämän vuoden toukokuun lopulla, savolaisessa neuleretriitissä Lapinlahden Portaanpäässä, jossa hän voitti lankalotossa ompelemani projektipussukan. Muistan, kuinka Heli sanoi pussukan olevan kuin hänelle tehdyn, se kun oli sammalenvihreää pellavaa. Niin kovin vähän aikaa hän ehti pussukasta iloita; löytääköhän se koskaan yhtä kiitollista käyttäjää.
Siellä ne ovat, niin monet neuleet, virkkaukset ja ompelukset, palasina maailmalla. Miten monta tarinaa niillä olisikaan kerrottavaksi.
Voi kuinka hienoon blogiin löysinkään! Liityin lukijaksesi, koska luomuksesi ovat aivan ihastuttavia ja ihailen innokkuuttasi hyväntekeväisyyshommiin. Ja aivan sydämestäni haluan kiittää merimiesten sukista, ne ovat sellainen aarre joululahjana, jotka lämmittävät kovasti, kun joulun viettää poissa kotoa. Niille on myös aina tarvetta, itsellä kun on ollut kutimet töissä mukana, on heti tullut sukkapyyntöjä kollegoilta. Harmikseni olen niin toivottoman hidas neuloja ja vapaa-aika laivalla kuluu pääosin nukkuessa ja syödessä, joten en ole voinut tilauksia toteuttaa. Kiitos siis sinulle ja kaikille muille, jotka niitä meillekin jaksavat kutoa! :)
VastaaPoista