Ravelryn Kaheli-ryhmän aakkoshaasteen J-ohje tuotti todellista päänvaivaa. Olisin voinut kuitata sen neulomillani Juulian helminauhat -pipoilla, mutta se olisi tuntunut pahemmanlaatuiselta huijaukselta, sillä keksin mallille J:llä alkavan nimen juuri takaportiksi aakkoshaasteen J-kuukautta varten. Jossain huhti-toukokuun tietämillä sain kuningasidean neuloa Josephine Shawlin alkuvuodesta SPR:n Kontista ostamistani vihreistä villalangoista. Ideasta voin syyttää kaimani neulomuksia, jotka ovat ennenkin saaneet minut astumaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle...
En käsitä, mikä minuun meni, kun tähän hommaan ryhdyin. Aloitin huivin raidallisena vain huomatakseni hyvin nopeasti, että tummempi (ja hieman paksumpi) villalanka ei tulisi riittämään yhtään mihinkään. Sitä paitsi minähän en erityisemmin pidä raidoista. Enkä aina oikein -neulepinnasta. Siitä huolimatta väänsin ja ähräsin 2,5 mm puikolla, vaikka jossain vaiheessa jouduin purkamaankin tekelettä.
Ainoastaan värit saivat minut pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa. Molemmat vihreät ovat kauniita ja raidallisesta pinnasta tuli lopulta varsin houkutteleva. Oli minulla myös suunnitelmat B ja C sen varalle, etten pitäisi lopputuloksesta sitäkään vähää kuin puuduttavasta neulomisesta. Kyllähän mikä tahansa reilunkokoinen huivi menisi mökillä varalämmikkeenä, tai kelpaisihan lopputulos ainakin Vaaka ry:n huivikeräykseen. Niinpä kuljetin huivineuletta mukana sitkeästi yhdessä jos toisessakin reissussa, ja kerros kerrallaan se edistyi valmistuakseen kuukausi-puolitoista aloittamisen jälkeen.
Ja lopulta huivista tulikin aika ihastuttava. Raitaosuus osuu hauskasti vain toiselle puolelle, selkäpuoli ja toinen sivu ovat yksivärisiä. Huivi on juuri sopivan kokoinen hartioitten lämmikkeeksi, ja Hurja-Hannan tekemä huivineula on kuin tehty tällaista tiivistä ja hieman rouheaa neuletta varten. Taidan pitää lopputuloksesta siinä määrin, että ei se minnekään mökille tai huivikeräykseen jouda.
Huomatkaa komeat halkopinot, joita olen korkeimman omakätisesti kyhännyt blogimiehen pilkkomista polttopuista. Pinot on tehty juuri niin suurpiirteisesti ja laiskasti kuin vain tyytyväinen kesälomalainen kykenee. Ainakin puut kuivuvat harvassa harakanpesässä pikavauhtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti