Olen usein sivulauseessa maininnut naapurini, joka on tehnyt elämäntyönsä kotiompelijana ja jatkaa kuulemma "niin pitkään kuin silmä näkee ja kädet käyvät". Viime aikoina olen teetättänyt hänellä muutamia vaatteita ja kun viimeksi hain vajaamittaiset pellavahousut ja pitkän, lähes hihattoman tunikan (sivumennen sanoen puoli-ilmaiseksi), naapurini lykkäsi kaupanpäällisiksi mukaani kasan pääasiassa pellavakangaspaloja, jotka olivat jääneet häneltä yli omista tai asiakkaiden töistä. Alunperin ajattelin kankaista mitäpä muuta kuin kasseja, mutta yhtä palaa mallaillessani tajusin, että saisin siitä itselleni simppelin hameen. Ajatuksesta valmiiseen vaatteeseen meni ehkä puolisen tuntia.
Hame on ommeltu yhdestä suorakaiteen muotoisesta palasta, takana on sauma ja helmassa pieni halkio, vyötäröllä ohut kuminauha - siinä kaikki. Se on mukava, se on istuva, se on hyvännäköinen ja huoleton. Pidän kuosista, pidän materiaalista, pidän siitä, miltä hame tuntuu päällä. Harmi, etten viitsi kiusata ketään kuvauspyynnöillä, jotta saisin kuvan hameesta päälläni.
Saman istunnon aikana ompelin lopusta palasta pienen kässäpussin, siinä kulkee tarvittaessa virkkuu tai vaikkapa pieni neule. Pussinsuunauhaksi löytyi miehen vanha kengännauha.
En tietenkään heittänyt loppujakaan riekaleita roskiin, vielähän noista voisi vaikkapa kännykkäpusseja ommella. Puhumattakaan siitä, että minulla on taas aika mukava valikoima erilaisia puuvillaisia ja pellavaisia kassikankaita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti