Ihanat Ravelry-aktiivit järjestivät paikallisten neulojien oman Kalakukko-käsityövaihdon pienellä 15 euron budjetilla. Säästyäksemme postikuluilta ja saadaksemme hyvän syyn kokoontua ihastelemaan toistemme paketteja pidimme meillä vaihtotapaamisen. Tämä oli ensimmäinen vaihtoni ja olin alunperin ajatellut, että hauskinta on paketin kasaaminen, ei sen saaminen, mutta Napit puuttuu -blogin Tiina todisti ennakkoluuloni iloisesti vääräksi. Ja mitä kaikkea sainkaan...
Lankoja! Eikä ihan mitä tahansa lankoja! Suurin aarre on tuo ruskea vyyhti, joka on 50-luvulla vanhoista villavaatteista uudelleen kehrättyä ja myöhemmin värjättyä lankaa. Väri on todella kaunis ja minusta on huikeaa ajatella, minkälainen tarina langalla on takanaan. Tästä tulee jotain erityistä minulle itselleni. Vaaleanvihreä vyyhti on vyötteettömänä Pohjanmaalta ostettua hamppua, josta ehdoteltiin neulottavaksi tai virkattavaksi kassin. Minun ihkaensimmäinen hamppuni! Kyllä tästä luultavasti virkattu kassi tulee, toivottavasti lankaa jää ylikin vaikkapa karkeampiin tiskirätteihin. Lisäksi oli Tiinan omista varastoista reilut kaksi kerää (musta ja tummanruskea) Sandnesin Tovea, joka on lempilankani huovutukseen. Suunnittelin jo näistä (itselleni!) huovutettuja tumppuja talveksi. Korikin on Tiinan varastoista ja tulee tarpeeseen, meiltä onkin puuttunut sopiva tarjoilukori patongeille. Arvostan kovasti myös käsinkirjoitettua kirjettä, jossa paketin eri osat oli taustoitettu, kiitos siitäkin!
Kysy pariltasi -keskusteluketjussa kerroin, etten jostain syystä erityisemmin nauti kämmekkäiden neulomisesta eikä minulla itselläni ole ensimmäisiäkään. Nytpä on - kahdet!
Nämä luonnonvalkoiset ovat ihanan pehmoiset, lankana on Gjestalin Bris (puoliksi villaa, puoliksi soijaa), ja tulevat siltään käyttöön jahka syksy alkaa viiletä. Sivumennen sanoen ne, jotka ovat tunteneet minut lähes patologisena kynsien pureskelijana, voivat kiinnittää huomiota kämmekkäitten lisäksi sormenpäihini. Päätin nimittäin Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmän kynsienhoitokeskustelun innoittamana lopettaa kynsien järsimisen joskus huhti-toukokuussa. Päätös on pitänyt ja nyt minulla on hauskasti rapisevat kynnet!
Ruskeasta Nallesta neulotut kämmekkäät ovat pidemmät ja vähän reilummat muutenkin, joten näitä käytän sitten, kun on aika pukea nahkahanskat alle. Ihanan pitkävartiset ja koristeena tuollainen minun silmääni syydämen muotoinen mallikuvio.
Eikä siinä vielä kaikki, vaan rakkaussuhteeni pähkinöihin oli myös huomioitu runsain mitoin.
Kaksi tekstistä päätellen kreikkalaista pähkinäpatukkaa, joiden säästäminen luonnonvalossa kuvaamiseen oli lähes epäinhimillinen ponnistus, sekä luksusmanteleita ja peruspähkinäsekoitus, joka kadonnee ahnaisiin suihin, jahka joskus taas istumme blogimiehen kanssa kahden katsomaan elokuvaa lasten mentyä nukkumaan.
Sain mielestäni ihan itseni näköisen paketin, joka oli paljon enemmän kuin olin odottanut. Tiina oli päässyt ilmoittautumislomakkeen tarinoitani syvemmälle ja tosiaan nähnyt vaivaa kasatakseen paketin juuri minulle, iso kiitos siitä!
Oman vaihtopakettini kasasin ArualMarialle, siitä jonkinlainen raportti muutaman päivän päästä.
P.S. Tänään alkaa ilmoittautuminen Sukkasatoon. Vuonna 2008 neuloin 30 paria sukkia, viime vuonna 20, joten olisiko tänä vuonna 10 paria sopiva tavoite? Suunnitelmissa on tosin keskittyä määrän sijasta laatuun, hyväntekeväisyyssukkia unohtamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti