Heinäkuun hurjat helteet paljastivat armotta hellemekkojen mentävän ammottavan aukon vaatekaapissani. Tämä mekko kutistui pesussa niin, ettei se tänä kesänä mahdu päälle lainkaan (mitä opimme tästä: kutista kankaat varmuuden vuoksi, jos et ole täysin vakuuttunut, että olet sen jo tehnyt); onneksi harmaamusta pallomekko sentään vielä mahtuu. Samaisella kaavalla surautin uimarannalle sopivan trikoomekon Eurokankaasta ostamastani palatrikoosta, jota olen aikaisemmin käyttänyt pariin paitaan.
Mekon koko on 44, lisäsin helmaan 28 cm lisää pituutta, jolloin se yltää suunnilleen polviin saakka. Rintojen muotolaskokset antavat hieman muotoa, pääntie ja kädentiet on huoliteltu samasta kankaasta leikatulla kaitaleella. Kuten kuvasta voi havaita, silitysrautaa en ole kankaalle näyttänyt - enkä näytä. Tämä ja samanlainen, mutta tummanharmaameleeratusta kirppistrikoosta tehty mekko (kuvaa en viitsinyt ottaa ollenkaan) ovat niitä, jotka vedetään uimapuvun päälle rannalle mennessä tai joita pidetään kotosalla kaikkein kuumimmilla säillä, joten rypyt suorastaan kuuluvat asiaan.
Samasta kankaasta ompelin myös lasten etelänserkulle pienen nukenmekon keskoskoossa 44 cm. Yläkuvassa olevat mekot ovat siis molemmat kokoa 44 - aika huikea kokoero niillä on!
Nukenmekon kaava on Suuresta Käsityölehdestä 4/2006, tosin ohjeesta poiketen ompelin molemmat sivut kiinni. Olkapäillä on nepparikiinnitys, joka olisi ollut paljon siistimpi, jos neppareita olisi ollut kaksi kummallakin olkapäällä, mutta toivottavasti kelpaa kuitenkin Lissi-vauvalle näinkin. Koristeeksi yksinkertaiseen mekkoon ompelin jostain roskistuomion saaneesta vauvanpaidasta pelastetun pienen kangasmerkin. Lähikuvasta muuten voi hyvin huomata, etten omista lähimainkaan sopivia saumurilankoja tuollaiselle murretulle vaaleanpunaiselle / vanharoosalle sävylle. Valinta oli tehtävä kylmänvaaleanpunaisen ja viininpunaisen välillä, tällä kertaa valinta kääntyi jälkimmäiseen väriin. Tikkauksien langatkin taitavat olla osin eri värisiä, kun se paras sävy loppui tietysti kesken.
Samalla pikkuruisella kaavalla tein toisenkin nukenmekon.
Kangas on possunvaaleanpunaista Marlonin ribbitrikoota, ammoin Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeestä euron palana ostettu. Tämä mekko on takaa kokonaan auki, yläosassa on tarranauhakiinnitys. Pääntie, kädentiet ja helmat on huoliteltu saumurin rullapäärmeellä, somisteeksi ompelin vaihtokauppana saatua muovista "satiininauhaa". Eihän tämäkään mikään siistin käsityön perikuva ole, mutta jospa se paikkansa löytäisi Lissin vaatevalikoimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti