torstai 1. heinäkuuta 2010

Lupiinivärjäyskokeilu


Muistelin nähneeni jossain Blogistanian ihmemaassa kauniin murrettua vaaleansinistä lankaa, jota oli saatu aikaan värjäämällä pelkillä lupiinin kukilla. Ajatuksesta innostuneena riivoimme lasten kanssa kilvan 10 litran kattilallisen täyteen violetteja kukkia, joita liottelin ensin yön yli ja keittelin sitten aikani. Koska ilta ja itikat painoivat päälle, siivilöin ikävän likaisenruskean liemen, lisäsin alunan ja kuivat langat ja jätin keitoksen jäähtymään seuraavaan päivään sen kummemmin lisää keittelemättä. Ei tullut sinistä, tuli mintunvihreää.



Vasemmanpuoleisimmassa langassa pohjavärinä oli luonnonvalkoinen, keskimmäisessä tuo vaalean harmahtavanruskea, joka on oikeanpuolimmaisena kerällä vertailun vuoksi. Väri on jokseenkin imelä eikä imelyys katoa kokonaan edes värillisellä pohjalangalla. Otin kyllä lopun väriliemen talteen siltä varalta, että innostun kokeilemaan sen vaikutusta vaikkapa kirkkaankeltaiseen raparperilankaani...


Hieman on usko koetuksella näissä meikäläisen värjäyskokeiluissa. Värit ovat kyllä olleet voimakkaita - niiden pesunkestosta ei tosin ole mitään tietoa -, mutta poikkeuksetta jotain muuta kuin odotettu ja toivottu. Selityksiähän on monia: rauta- tai kuparipuretus taitaisi edesauttaa harmaaseen taittuvien, murrettujen sävyjen syntymistä. Pihamme maaperä on myös auttamattoman typpiköyhä, raparperitkin ovat surkean ohuita ja vaalealehtisiä, joten se varmasti vaikuttaa kasvien väriominaisuuksiin. En toistaiseksi ole myöskään jaksanut esipurettaa lankoja, en edes kastella saati lämmittää, superwash-villa kun näyttää kestävän mitä tahansa.


Lupiinikeittoa keitellessäni aloin jo tympääntyä koko touhuun. Sitä paitsi minulta loppuivat valkoiset villalangat, vain tuota harmahtavan vaaleanruskeaa on pari-kolme kerää jäljellä. Silti pohdin, pitäisikö vielä kokeilla syksymmällä nahistuneita kielonlehtiä tai uskollisesti ruuanlaiton yhteydessä taltioimiani keltasipulinkuoria, josko saisi aikaan murrettuja, rusehtavia keltaisen sävyjä. Jokohan sitten alkaisi riittää tätä laatua käsityöhulluutta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti