En näköjään pääse irti Shetland Trianglesta vaan palaan siihen kerta toisensa jälkeen. En lakkaa ihmettelemästä, miten jostakin niin helposta mallista voi tulla niin kaunis lopputulos. Shettis on ihanteellinen reissuneule, sillä mallineuleen oppii yhden toiston aikana ja mallineule on niin yksinkertainen, että huivi neuloutuu vaikkapa kiivaan keskustelun tuoksinassa täysin automaattivaihteella. Kolmas Shetland Triangleni valmistuikin kolmessa-neljässä päivässä kuin itsestään.
Lanka on jälleen lunastettu Tessiltä, väri tuo mieleen auringossa haalistuneet farkut ja kuten kuvasta näkyy, väri vaihtelee farkunsinisestä lähes savunharmaaseen. Langan merkistä ei ole tietoa, rouheaa yksisäikeistä/kertaamatonta (? mikä lie on oikea termi) lankaa, jossa oli vielä paikoitellen roskiakin mukana. Neuloin tutusti 4 mm puikolla ja tein 10 toistoa keskuskaaviota, lankaa kului noin 65 g ja lopullinen koko huivilla on noin 150 x 75 cm. Pelkäsin aluksi värin olevan kovin ankea, mutta lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni. Tämä huivi annetaan toiselle esikoisen iltapäiväkerhon ohjaajista kevään lopuksi. Myös toinen ohjaaja saa huivin samasta langasta - mutta lupaan, ettei se ole Shetland Triangle! Harmillista, että tässä kaupungissa iltapäiväkerho on tarjolla vain ekaluokkalaisille, ensi syksynä on siis uudenlainen tilanne edessä, kun koululaisella on pitkiäkin yksinäisiä iltapäiviä tiedossa. Onneksi turvallisen kävelymatkan päässä asuu monta hyvää kaveria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti