Blogiani pidempään seuranneille ei liene yllätys kun kerron, että eräässä Ravelryn keskusteluryhmässä lanseerattu Satunnainen Ystävällinen Teko -ketju iski kuin tuhat volttia. SYTin ideana on, että ketjussa voi pyytää mitä tahansa, minkä kuvittelee olevan toteutettavissa. Vastaavasti voi tarjota mitä tahansa palvelusta tai tavaraa, jota kuvittelee jonkun voivan kaivata. Minä tulin tarttuneeksi useampaankaan toiveeseen.
Eräs keskustelija toivoi pussukkaa reissuneuleen oheistarvikkeille sekä mahdollisesti kokoontaittuvia saksia. Minulla sattui olemaan joutavat sakset, jotka olin saanut töiden kautta kylkiäisenä eräältä firmalta. Niiden ympärille oli loogista tarjoutua ompelemaan pussukka, tuo kuvassa isompi. Kangas on Marimekkoa, Tikrunmamin kassista yli jäänyttä ja minulle lahjoitettua, vuori on entistä sairaalan leikkaussaliliinaa ja vetoketju mahdollisesti naapurin kätköistä pelastettu. Tämän pussukan taka-ajatuksena oli päästä jyvälle siitä, miten tuollainen vuoritettu pussukka on paras ommella; kooltaan pussukka on ehkäpä noin 20 x 10 cm tai vähän reilumpi, en tullut mitanneeksi pussukkaa ennen sen lähetystä.
Toinen keskustelija etsiskeli isohkoja nappeja villatakkiinsa sekä parkkirahakukkaroa. Koska minulla oli joutava setti suunnilleen kaivatunlaisia nappeja, päätin tarjoutua ompelemaan myös parkkirahakukkaron. Vetoketjuvarastoni huomioiden päädyin pyöreään muotoon, jotta kukkaro jäisi tarpeeksi pieneksi, samalla tulin kokeilleeksi, miten vetoketjun ompelu onnistuu kaarevaan reunaan. Ihan priima lopputulos ei ole, mutta kelvannee tarkoitukseensa. Koska kukkaroa kuljetetaan koko ajan taskussa, tein sen valmiiksi kaksinkertaisesta kankaasta, ettei puhkikulumisesta ole välitöntä vaaraa. Viralliseen vuoritusoperaatioon en sentään ryhtynyt, vaan kukkarossa on tukeva sauma sisäpuolella näkyvissä.
Kaikenlaisille kässäpusseille tuntui olevan muutenkin tilausta. Yhdelle SYT-toivojalle ompelin pussukan, johon mahtuisi pienehkö reissuneule:
Pussukka on kokoluokkaa 30 x 20 cm ja se on jälleen vuoritettu harmaalla popliinilla, päällikankaaksi käytin loppujämät Marimekon Olkikukasta, tuttua kangasta aikaisemmista postauksista. Tähän versioon ompelin vetoketjutaskun pienille oheistarvikkeille pussin päälle mahdollisimman yksinkertaisesti. Tarkoituksena oli, että tämä pussukka olisi kuljetettavissa varsinaisen laukun sisällä, mutta olisi kuitenkin riittävän suuri yhdelle pikkuneuleelle.
SYTin kautta myös tämän hippakukkaron ensimmäinen evoluutioversio sai jatkoaikaa. Se oli jo pitkään pyörinyt lasten romulaatikossa ja kertaalleen tuomittu roskikseen, kun sitten tarvitsija ilmaantui ja roskiksen sijaan pistin rannekukkaron postiin.
Näistä SYTeistä tuli hurjan hyvä mieli jo sinänsä, bonuksena hyvä ehti kiertää takaisin minulle lahjoitetun maksullisen neuleohjeen ja puisten sekä bambuisten sukkapuikkojen muodossa. Ihminen ei ole sittenkään ihan aina toiselle ihmiselle susi. Siispä hyvää ystävänpäivää blogini lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti