Muutama kortti

Askarteluun minulla on ollut viime kuukausina harvinaisen vähän kipinää. Joitakin kortteja on kuitenkin tullut tehtyä, sillä olen  halunnut muistaa tiettyjä ihmisiä nimenomaan käsintehdyllä kortilla ostetun sijaan.

Ystävän ja työkaverin perheeseen syntyi elokuun lopulla toinen poika. Vauvalahjaksi annoimme kierrätyshenkiseen perheeseen kuopukseltamme jääneitä aarteita, lähinnä Ruskovillaa vauvalle ja muutamia sisä- ja ulkovaatteita isoveljelle. Kortin teko jäi viimetippaan, joten lopputulos oli sen mukainen:

Kierrätettyä kortissa on vain Puh-lahjapaperi, jonka perhosia korostin epäonnistuneesti kimalleliimalla, muut tarvikkeet kaivelin askartelutarvikevarastoistani. No, aina ei voi onnistua.

Entisen työpaikkani kaksi nuorta tutkijaa väittelivät viikon välein. Hankimme työkavereiden kanssa kimpassa väitöslahjat ja lupasin tehdä lahjojen mukaan kortit omin käsin. Kiire tuli jälleen kerran, mutta yritin punnertaa parhaani saadakseni korteista saajiensa näköiset.

Kuvan värisävyt ovat vääristyneet huonosta valaistuksesta johtuen, lila on luonnossa varsin heleä ja pitsinauha sekä virkattu kukka raikkaan luonnonvalkoiset. Kortin saaja on pirteällä tavalla "hörhö", joka pitää pastelleista ja arvostaa ekoasioita. Niinpä kortissa on häneltä itseltään saamaani pitsinauhaa, lahjoituslangasta virkattu kukka sekä jämänappeja. Lahjaksi vilukissalle hankimme uniikin käsintehdyn villashaalin, Pentikin Vanilja-sarjan teekannun (häälahjaksi hän sai saman sarjan tuoppeja työporukalta), käsin huovutetun pannunalusen ja Vanilja-teetä.

Nuorempi väittelijä on tyyliltään klassisempi, joten häntä lahjoimme Ritva-Liisa Pohjalaisen hopeisilla Kuutamo-riipuksella ja -rintakorulla. Korut oli pakattu tumman hopeanharmaaseen rasiaan ja lahjapussiin, joten lähdin suunnittelemaan korttia siltä pohjalta.

Jälleen huonosta valaistuksesta ja salamasta johtuen kuva on vain viitteellinen. Harmaalle korttipohjalle on liimattu hopeanhohtoinen pahvi, sen päälle koristepaperista leikattu kuvio ja virkattu ruusu, joka on tehty Virkkaajan käsikirjan ohjeella; Eija tunnistanee ainakin osan näistä tarvikkeista. Satiininauhoilla oli tarkoitus tasapainottaa virkatun ruusun aiheuttamaa voimakasta epäsymmetriaa. Hopeisella pahvilla on myös tummanharmaalla kirjoitettu "Onnea", joka ei näy kuvassa.

Kaikki kolme korttia jäivät mielestäni kaipaamaan "sitä jotain", viimeinen ehkä vähiten. Olen silti ihan tyytyväinen, että olen jaksanut pusertaa edes jonkinlaiset itse tehdyt kortit käytännössä kaikille niitä arvostaville lahjansaajille jo useamman vuoden ajan. Jospa se kadonnut askarteluinspiraatiokin löytyy, kunhan taas joskus on aikaa luovalle joutilaisuudelle.