Olen tunnetusti jokseenkin harkitsevainen kuluttaja: sorrun harvoin heräteostoihin ja tarpeitanikin punnitsen useimmiten varsin tarkasti. Kirpputoreilla harkintakykyni kuitenkin välillä hämärtyy ja teen ostoksia tunnepainotteisesti. Tähän kategoriaan on kai laskettava viimeisimmät lankaostokseni syyskuulta, kaksi lankapakettia Huuto.netistä. Lankaa en varmasti olisi tarvinnut (ks. varasto), mutta jostain syystä juuri nämä lankapaketit puhuttelivat:
Ohuita sukkalankojahan minulla ei enää ollut kuin yksiin sukkiin, sillekin oli jo projekti katsottuna. Vaikka en mikään monivärilankojen ystävä olekaan, näiden kerien sävyt miellyttivät kuten myös se, että aikaisemmin olin kokeillut näistä vain Fortissima Sockaa ja Step Classicia, joista molemmista pidin.
Tämän lankapaketin myyjäksi paljastui Tess Haaveiden hahtuvat -blogista. Ihan minun oloiseni kokoelma lankoja sekä kevään ja kesän 2009 Novitat, jotka olivat minulla pitkäaikaislainassa naapurilta ja joista on edelleen toteuttamatta ainakin yksi tai kaksi mallia. Tässä satsissa näen hetimiten pipoja, huiveja, sukkia ja kenties yhdet pitsikämmekkäät. Seiskaveikat mennevät värjäyspataan, samaa sävyä minulla oli kerä jo ennestään. Suurin osa lankamerkeistä oli minulle entuudestaan tuttuja, mutta tämän kaupan myötä pääsen käsiksi myös pariin Rowanin lankaan sekä tietysti koko satsin helmeen, Ilun Handu Handdyed -perussukkalankaan.
Olen minä yrittänyt vajuttaa vanhaakin lankavarastoa. Sukkalankalaatikkoni onkin kokenut viime viikkoina aikamoisen muutoksen. Täynnä se on edelleen, mutta sisältö on suurelta osin vaihtunut tai vaihtumassa. Lähtöpassit sai myös lahjoituksina tulleet raita-Seiskaveikat:
Pistin taas kärjestä aloittaen, että pääsin eroon koko lankaerästä. Syntyi noin koon 38-39 sukat (48 s, 3,5 mm puikot ja noin 100 g raita-Seiskaveikkaa) Joulusukat 2009 -tempaukseen. Tarkoitukseni oli kokeilla taas jotain uutta, mutta jotenkin se unohtui ja tein taas tuollaisen pyöreän lappukantapään. Seuraavaksi kokeilen erilaista aloitusta ja kantapäätä kärjestä aloitettaviin sukkiin, osviittaa ajattelin ottaa tästä Ullan artikkelista.
P.S. Kuopuksemme täyttää tänään 3 vuotta. Hän on kaikessa 3-vuotiaan uhmakkuudessaankin valloittava liinatukka, joka rakastaa juoksemista, hyppäämistä ja heittämistä sekä tietysti autoja kaikissa muodoissa. Kunpa saisin nauttia enemmän kuopukseni hellyttävistä, hykerryttävistä ja hurmaavista puolista sen sijaan, että toimisin (kuten äidit yleensä) turvallisena negatiivisten tunteiden kaatopaikkana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti