keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Käpysoppaa, aroniakeittoa


Niin vain kävi, että ehdin vielä tänä syksynä kokeilla lankojen värjäämistä kasveilla. Ensimmäisenä porisi käpysoppa.



Mökiltä löytynyt, kolhiintunut ja upeanvihreä emalikattila sopi mukavasti ulkogrillin päälle. Puolittelin melkein sankollisen puistosta kerättyjä männynkäpyjä oksasaksilla ja keittelin niitä kolmisen tuntia, esiliottaa en malttanut. Siivilöin liemen, pistin sekaan 200 g purettamatonta, kasteltua luonnonvalkoista Novita Jussia ja annoin keitoksen muhia ehkäpä tunnin verran. Keittelyn jälkeen langat jäivät jäähtymään pataan, seuraavana aamuna pesin vyyhdit kevyesti käsin villanpesuaineella.



Lopputulos oli jokseenkin beige. Alkuun en osannut päättää, onko väri hieno vai pelkästään likainen, mutta päädyin kuitenkin pitämään väristä pesun ja kuivumisen jälkeen. Kuvassa luonnovalkoista Nallea antamassa käsitystä sävyn voimakkuudesta. Parasta käpysopassa oli sen huumaava kuivan kangasmetsän tuoksu, joka jäi lankoihin pesunkin jälkeen. Vaikka väri jäikin haaleaksi, tuoksu kyllä kompensoi sitä mukavasti.


Käpylankaa piti päästä toki tuoreeltaan työstämään. Syntyi neljännet sukat Joulusukat 2009 -tempaukseen:



Kärjestä aloitetut sukat ovat kokoluokkaa 39-40 (48 s, 3,5 mm puikot ja noin 120 g käpy-Jussia), mallineule on modattu Twinkleberry Sock -sukista (pdf). Näissä sukissa pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa pyöreän kantapään neulomista kärjestä aloitettuihin sukkiin. Varren päättelystä tuli joustava, kun käytin Swallowtail Shawlin ohjeen (pdf) päättelytapaa. Neuloin tarkoituksellisesti melko löysää jopa oman mittapuuni mukaan, jotta sukista tulisi mukavan pehmoiset laitosvanhuksen jalkaan. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen, vaikka en vieläkään ole ihastunut sukkien neulomiseen kärjestä aloittaen. Hyväntekeväisyyssukkien myötä on kuitenkin mukava kokeilla kaikenlaista uutta, vaikkapa erilaisia kantapäitä.


Värjääminen ei jäänyt käpyihin. Olin hankkinut alunaa, joten päätin testata marja-aronioiden soveltuvuutta siitä huolimatta, että monissa lähteissä mainitaan marjoista saatavan huonosti pysyviä tai vaaleita värjäystuloksia. Keräsin aronioita sen minkä viitsin (olisiko ollut pari-kolme litraa), lisäsin sen verran vettä, että marjat suunnilleen peittyivät ja pistin sopan porisemaan. Melko vähäisellä keittelyllä marjat pehmenivät survomiskuntoon, minkä jälkeen siivilöin liemen, lisäsin noin 15 g alunaa ja sen jälkeen viimeisen luonnonvalkoisen lankani, ylemmässä kuvassa esitellyn Nallen (80 g) vyyhditettynä. Lanka värjääntyi välittömästi tummanvioletiksi, annoin keitoksen kuitenkin muhia lähes kiehumispisteessä arviolta tunnin. Värjäyksen jälkeen huuhtelin ja pesin vyyhtiä villanpesuaineella käsin, kunnes langasta ei näyttänyt irtoavan enää yhtään väriä. Lopputulos ylitti moninkertaisesti ennakko-odotukset.



En ole mikään suuri violetin ystävä, mutta lanka on joka tapauksessa oman mittapuuni mukaan varsin kaunista, aavistuksen murrettua luumun sävyä (vähemmän punaiseen taittuvaa kuin kuvassa). Lopputuloksen nähtyäni pullotin lopun väriliemen säilöön odottamaan, josko minulle joskus päätyisi lisää vähävärisiä lankoja.


Odotan innolla pääseväni ensi keväänä ja kesänä kokeilemaan erilaisia vihreitä, kotinurkilta löytyy ainakin raparperinlehtiä ja lupiineja riesaksi asti. Sienistä taidan pysyä suosiolla erossa paitsi niiden potentiaalisen myrkyllisyyden, myös ikävän hajun takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti