Blogimiehessä on ilmennyt viimeisen vuoden-parin sisällä selvää äijäharrastuksiin lipsumista. Hifiharrastus alkoi kaiutinsarjan rakentamisella (lattia- ja takakaiuttimet sekä keskikaiutin) ja vahvistimen hankkimisella. Tietokonekin piti liittää olohuoneen kotiteatteriin. Sitten tuli videotykki ja valkokangas. Kevään tultua kävi selväksi, ettei olohuonetta saa pimennettyä riittävästi nautinnollista elokuvahetkeä varten, joten olohuoneen ikkunoihin asennettiin täyspimentävät rullaverhot. Koska keittiö on erotettu olohuoneesta ainoastaan vitriinikaapistolla, myös keittiön ikkuna piti saada pimennetyksi. Siihen blogimies ehdotti ratkaisuksi "mitä tahansa kangasta, jonka saa ikkunan eteen ja pois". Ja kangastahan tästä talosta löytyy...
Sikasäkissä tuli silloin joskus kolmisen vuotta sitten isot määrät tätä omituista kangasta, joka on toiselta puolelta sileää mustaa neulosta ja toiselta puolelta tummanpunaista ribbiä - melkolailla tekokuituisen oloista yhtä kaikki. Tein siitä jo koristetyynyn päälliset makuuhuoneeseen, olihan punainen juuri oikeaa sävyä sinne. Lopulle kankaalle ei tuntunut löytyvän käyttöä - kunnes tähän tarkoitukseen se riitti juuri ja juuri. Ylälaitaan ompelin "nurjalle" joustamattoman soiron tukemaan purjerengaskiinnitystä (seinässä on pienet naulat, jotka joskus ehkä peittyvät kapan taakse, jahka saamme hankittua verhotangon poistuneitten verholaudan ja -kiskojen tilalle), muutoin kankaat on vain saumuroitu yhteen ja päärmätty melko huolettomasti. Kaunis tämä ei ole, mutta pimentää melko tehokkaasti, on helppo säilyttää kaapissa ja laittaa vain elokuvan ajaksi paikoilleen. Mikä parasta, kangasta ei jäänyt kuin askartelutilkkujen verran jäljelle.
Lumppuvaatekassikin alkoi pahaenteisesti pullistella, joten päätin vajuttaa sitä yhden risaisen flanellipaidan verran. Sisareni oli tuumannut, että hänellä olisi käyttöä muutamalle ohuelle pikkuhousunsuojalle, joten tarve kohtasi toisen. Muistan hankkineeni kyseisen paidan synnyinkyläni paikallismarketista lähemmäs parikymmentä vuotta sitten muistaakseni kymmenellä markalla. Viimeksi olen käyttänyt sitä esikoisen imetysaikana pyjamapaitana.
Paidasta tuli seitsemän phs:aa (sisällä kaksi kerrosta samaa ohutta flanellia) sekä tarpeet viiteen pariin liivinsuojia, joiden ihonpuoleisen osan ompelin vaippaompeluista yli jääneistä coolmax-tilkuista. Yhden parin onnistuin tosin ompeluvaiheessa ryssimään niin, että heitin harjoituskappaleet suosiolla roskiin. Phs:iin sain tärvättyä myös muutaman ommeltavan nepparin (joita vihaan, kuten kaikkea käsin ommeltavaa ylipäänsä), sillä piikkinepparit loppuivat. Samalla paidasta säästyi jatkokäyttöön yhdeksän ihan asiallista mustaa nappia.
Liivinsuojille ei itsellä luonnollisesti ole käyttöä, mutta mikäli niille ei muuten ilmaannu vapaaehtoisia vastaanottajia, lahjoitan ne joko hyväntekeväisyyteen tai muuten vaan. Onneksi tiedossa on useampikin kanava, jota kautta lahjoitettavaa voi yrittää saada pois nurkista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti