Olen viime viikkojen aikana alkanut aktiivisesti perata kaikkea vauvatavaraa aikomuksenani myydä tai lahjoittaa kaikki käyttökelpoinen ja kierrättää loput mahdollisuuksien mukaan muuten. Useimmat kestovaipat ovat jo löytäneet uuden kodin, mutta kuopukselle neulomistani hahtuvista parit olivat sen verran ohuet, että päätin olla tarjoamatta niitä kenellekään. Sen sijaan heitin pöksyt 60 asteen pyykin sekaan, minkä jälkeen oli askartelun aika:
Nämä olivat ennen yksisäikeisestä liukuvärjätystä hahtuvasta Ruskovillan kolmosohjeella neulotut pitkälahkeiset vaippahousut. Huovutuksen jälkeen leikkasin lahkeet viistosti ja tikkasin aukon umpeen pykäpistoin sopivan sävyisellä villapellavalangalla. Syntyi noin puolivuotiaalle sopiva Kettuhattu. Väri ei tosin ole läheskään noin räikeän oranssi, mutta en taaskaan jaksanut yrittää säätää kameran asetuksia. Jokin hauska koristelu tästä selvästi vielä kuitenkin puuttuu.
Lahkeetkaan eivät menneet haaskuun:
Näistä piti tulla kännykkäpusseja, mutta siihen tarkoitukseen pituus ei riittänyt antaumuksellisen kiskomisenkana jälkeen. Niinpä virkkasin reunat villapellavalangalla siistimmiksi lisäten myös ripustuskoukun; näin pohjasta pykäpistoin suljetut pussukat pitävät ompelukeitaani pikkusälää (mm. ratkojat ja kynät) järjestyksessä ja käden ulottuvilla. Samalla ne muistuttavat sykähdyttävästi kuopuksen vastasyntyneisyyskaudesta, jolloin hahtuvahousut olivat vaippakäytössä.
Toisen Kettuhatun lähtökohtana oli Ruskovillan nelosohjeella neulotut pöksyt, joissa keskikiila oli tehty kahdella säikeellä ja sivut yhdellä. Lanka on samaa kuin edellisessä. Tämä myssy on alaosastaan varsin tiukka, joten voi olla, että käytettävyys voisi parantua leikkaamalla jokusen sentin pois ja siistimällä reunan pykäpistoin. Koristelukaan ei varmasti olisi haitaksi.
Tämänkään hatun lahkeet eivät jääneet käyttämättä:
Kännykkäpussihan se, vaan siihen sisältyy sisäpiirihuumoria: mitä pussi esittää? No lahkeettomat villavaippahousuthan ne siinä. Lahkeen pituus ei riittänyt läppään, joten pussi on ylhäältä avoin; onneksi se on riittävän syvä, ettei puhelin kovin helposti putoa. Hihna on neulottu neljän silmukan i-cordina villapellavalangasta.
Kettuhatut siirtynevät kaappiin odottelemaan ensi kesänä ja syksynä syntyviä vauvoja: molemmille hatuille on siis jo saajat haudottavina - ei onneksi kuitenkaan bloginpitäjän itsensä kohdussa! Kännykkäpussi sen sijaan on vielä vailla omistajaa, joten jos joku innostuu sisäpiirivitsistäni, ilmoittautukoon halukkaaksi lahjoituksen vastaanottajaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti