Loput Sukkasato-sukat

Henkilökohtaisen Sukkasatoni loppusaldoksi muodostui 29 tai 30 paria sukkia, sniikereitä ja tossuja - menin jossain vaiheessa laskuissa sekaisin eikä tarkistuslaskentaan ole riittänyt motivaatiota. Tässä kuitenkin satokauden loputkin tuotokset, kaikki viimeisimmistä vaihtokauppa-Nalleista tehtyjä:

Terrakotat sukat kokoa noin 24, mallineule mukailtua Petäjää; vaaleankeltaiset Terho-sukat, kokoluokkaa 30-31. Molemmat parit lähtevät SPR:n Pipoapuun.

Näiden sukkien persikanvärinen lanka aiheutti takaumia yläkouluvuosiini, kun huoneeni seinät olivat persikanväriset ja muu sisustus valkoista, harmaata ja ripauksen verran mustaa. Terän raidoitukseen tuli lennosta (epäonnistunut) muutos, kun pelkäsin persikkalangan loppuvan kesken ja lisäsin väliin terrakottaa. Olisihan se persikkakin loppuviimein riittänyt, mutten viitsinyt enää purkaa ja raidoittaa uudelleen. Esikoinen yritti omia nämä kokoa 32 olevat sukat itselleen, mutta en taida sietää katsella kyseisiä värejä päivittäisessä käytössä, joten siirrän sukat kaikessa hiljaisuudessa hyväntekeväisyyspussiin.

Yllä olevassa kuvassa pienimmät ovat Tuulan sukat vauvalle, keskimmäisiin noin koon 24 Erittäin Rumiin Sukkiin käytin loput jämät terrakotasta ja persikasta ja jatkoin keltaisella, jota tuntuu riittävän ja riittävän. Nämä pikkusukat lähtevät luonnollisesti hyväntekeväisyyteen. Samaista keltaista on farkunsinisen kaverina isoimmissakin sukissa (kokoa 31), jotka tein esikoiseni hyvälle kaverille äitinsä toivomuksesta; toivottavasti värikombinaatio kelpaa pojalle. Kaksissa isommissa sukissa joustinneuleena on 2o, 1n ja se jatkuu terän päällä sädekavennuksen alkuun saakka. Ihastuin kyseiseen joustinversioon siinä määrin, että taidan viljellä sitä jatkossa 2o, 2n -joustimen sijaan yleisemminkin.
Nyt on sukkakiintiö vähäksi aikaa jokseenkin täynnä ja on aika neuloa jotain ihan muuta. Olen ilmoittautunut Lapaskuuhun, jonka Kinnaskoppaan minä bloggaan tuotokseni, mutta Lapaskuu-tavoitteenani on neuloa vain yhdet kämmekkäät, jotka lupasin tehdä ystävälleni. Jos oikein venyn, voisin tehdä esikoiselle hänen toivomansa huovutetut lapaset, mutta epäilen muiden käsityöprojektien kiinnostavan lapasten neulomista enemmän. Oletettavaa on, että tuotantotahti joka tapauksessa laantuu merkittävästi, keskeneräisenä ja suunnitteilla on sen verran isompia töitä, etteivät ne valmistu viikossa tai parissakaan (josko edes jouluksi).

Ja voisihan sitä elämässään kai muutakin tehdä kuin käsitöitä ehdottoman välttämättömien kotitöiden ja lastenvahtimisen lisäksi. Kuten esimerkiksi ryhtyä taas lukemaan sanomalehteä; kiitettävän ulalla olenkin ollut kodinulkopuolisista tapahtumista viimeisten kuukausien ajan.