Noin 700 g vuosikerta-Nalleja jostakin 1990-luvun alkupuoliskolta. Luonnonvalkeasta ehdin jo tehdä edellisen postauksen Terhot, osasta teen hyväntekeväisyyssukkia ja lopuista itselle tai lahjoiksi.
Vaihdossa langoista annoin työpanokseni näihin kasseihin, joiden kankaat vaihtokaupan toinen osapuoli toimitti minulle mukavasti ompelupöydälle saakka:
Vaihdossa langoista annoin työpanokseni näihin kasseihin, joiden kankaat vaihtokaupan toinen osapuoli toimitti minulle mukavasti ompelupöydälle saakka:
Tuttu malli, uudet kuosit.. Musta-valkoinen kassi on tukevaa Ikean puuvillaa, vuori ohutta valkoista verhokangasta. Kirjavan kassin, jonka mieheni nimesi välittömästi Sirkuskassiksi, päällikangas on muistaakseni Finlaysonilta; vuoria ja hihnan alapuolta varten kaivelin yksiväristä kangasta omista varastoistani (sitä samaa, joista on ommeltu muutaman hellehatun lisäksi mm. nämä ruokailuessut). Molemmissa on reilut vetoketjulliset taskut sisäpuolella vuorin ja päällikankaan välissä. Sopivat vetoketjut löytyivät lopulta omista varastoistani, kiitos naapurin lahjoitusten.
Kumpikaan kassi ei välttynyt virheiltä, värikkäässä kassissa yritin olla kuosin suhteen liiankin pikkunäppärä, ja kompastuin lopulta omaan muka-älykkyyteeni. Onneksi virhe ei ole silmiinpistävä, joten en lähtenyt lähes valmista tekelettä purkamaan tai tekemään kokonaan uutta - kangasta olisi kyllä riittänyt -, mutta uuden tekisin kyllä hieman toisin. Musta-valkoisesta tuli sen verran mukavan oloinen, että tekisi mieli tehdä kankaanlopusta pikkukassi kaveriksi ja kokeilla samalla, osaisinko virittää siihen kassinsuuvetoketjun.
Kauppa se on, joka kannattaa. Nimittäin vaihtokauppa.
P.S. Kuvausrekvisiittana on muuten isäni upeasti kunnostama kiikku. Mieheni osti sen nettikirpputorin kautta 35 eurolla pahasti nitkuvana ja tuhdisti mustaksi maalattuna. Isäni purki kiikun osiin, poisti maalit, hioi osat ja kittasi kolot, liimasi kiikun kokoon sekä petsasi ja lakkasi antaumuksella. Lopputulos ei voisi olla parempi: kiikku ei ole kliinisen uusi, siinä näkyy jälkiä entisestä elämästä, mutta se on hartaudella kunnostettu kestämään niin käyttöä kuin katsetta.
Kumpikaan kassi ei välttynyt virheiltä, värikkäässä kassissa yritin olla kuosin suhteen liiankin pikkunäppärä, ja kompastuin lopulta omaan muka-älykkyyteeni. Onneksi virhe ei ole silmiinpistävä, joten en lähtenyt lähes valmista tekelettä purkamaan tai tekemään kokonaan uutta - kangasta olisi kyllä riittänyt -, mutta uuden tekisin kyllä hieman toisin. Musta-valkoisesta tuli sen verran mukavan oloinen, että tekisi mieli tehdä kankaanlopusta pikkukassi kaveriksi ja kokeilla samalla, osaisinko virittää siihen kassinsuuvetoketjun.
Kauppa se on, joka kannattaa. Nimittäin vaihtokauppa.
P.S. Kuvausrekvisiittana on muuten isäni upeasti kunnostama kiikku. Mieheni osti sen nettikirpputorin kautta 35 eurolla pahasti nitkuvana ja tuhdisti mustaksi maalattuna. Isäni purki kiikun osiin, poisti maalit, hioi osat ja kittasi kolot, liimasi kiikun kokoon sekä petsasi ja lakkasi antaumuksella. Lopputulos ei voisi olla parempi: kiikku ei ole kliinisen uusi, siinä näkyy jälkiä entisestä elämästä, mutta se on hartaudella kunnostettu kestämään niin käyttöä kuin katsetta.
Nice yarns. Nice bags. Nice swing.
VastaaPoista