Lina-pipo

Kaikien jämä- ja hylkylankaoperaatioiden jälkeen oli aika vaihtaa hetkeksi laatukanavalle. Täydellisen neulenautinnon tavoittelu sai alkunsa siitä, kun puolivahingossa törmäsin Junt... siis Anttilassa Novitan luksuslankoihin ja hetken hypistelyn jälkeen päädyin ostamaan nämä:

Kaksi kerää luonnonvalkoista Novita Windiä (20% silkkiä, 80% villaa) maksoivat enemmän kuin mikään koskaan ostamani neulelanka (5,90 € / 50 g). Lanka oli silkkisen pehmoista ja juuri sopivan paksuista korkkaamaan vihdoin ja viimein Kikalta saamani 3,5 mm:n Addi-pyöröt. Pyhä kolminaisuus täydentyi, kun löysin tieni Joko knits -blogin Lina-pipon luo.

Kaikki oli siis pedattu Täydelliselle Neulenautinnolle: laatulanka, laadukas työväline ja ehdottoman mieluinen malli. Mutta. Addin sormituntuma oli kyllä pehmeä, mutta yhdistettynä silkkiseen lankaan liiankin liukas: vasemman puikon silmukat karkailivat jatkuvasti käden alta taaksepäin. Vika saattoi toki olla neulojassakin, olenhan tottunut käsittelemään lähinnä takkuilevia lankoja ja työvälineitä. Valmista kuitenkin tuli, vaikkei neulenautinto täydellinen ollutkaan.

Malli on juuri niin kaunis kuin odotinkin ja lanka tuntuu todella hyvältä iholla myös neulottuna. Pipo on upea - mutta minulle auttamattomasti liian pieni. Mallina toiminut kuopus (1v10kk) ihastui pipotuntumaan siinä määrin, ettei olisi luopunut myssystä laisinkaan. Hänelle se on aavistuksen turhan syvä, muttei häiritsevässä määrin. Jos tässä on vastaus kuopuksen hattuvastaisuuteen, hän saa ilomielin pitää pipon.

Mutta kyllä vähän harmittaa silti. Lähtökohdat eivät olisi voineet olla paremmat ja neulontaprosessi sekä lopputuloskin nyrjähtivät vain vähäisissä määrin - mutta juuri sen verran, etten vieläkään saanut itselleni talvipipoa. Ehkä teen toisen Linan itselleni ja lisään pari mallikertaa. En vain ole lainkaan varma, raaskinko enää ostaa yhtä hyvää lankaa, tähän ensimmäiseen kun kului yli puolet ostetuista langoista.