tiistai 26. elokuuta 2008

Jämäompeluksia

Joskus keväällä tai kesän alussa kuopus vieroitettiin yötutista ja siinä yhteydessä hän itse päätti, ettei enää nuku pinnasängyssä. Niinpä hänelle laitettiin oma punkka kerrossängyn alasänkyyn, johon blogimies pyöräytti turvalaidan. Pienet raajat tuppasivat kuitenkin kiilautumaan joko turvalaidan ja patjan tai patjan ja seinän väliin. Niinpä kaivelin jälleen kerran jämäkankaitani ja ompelin Mato Makkaran:


Pituutta kaverilla on reilu metri ja ympärysmittaa vajaat 30 cm. Kankaat ovat sekundan sekundaa, suurin osa jonkin sortin puuvillaresoria, jotka olin jo kertaalleen hylännyt jätteeksi ja kuitenkin vielä kerran pelastanut. Täytteenä on sekundan sekundaa tikkikangassoiroa, jota saimme joskus muutama vuosi sitten jostakin lahjoituksena, kun ompelimme naisissa lasten vaatteita, tilkkupeittoja ja muuta tarpeellista sairaalaan; silloinkin tikkikangassoiroja käytettiin sänkymakkaroitten täytteinä. Itse olin jo unohtanut omistavanikaan niitä, kunnes pengoin ullakolla jätesäkkejä jotakin muuta etsiessäni. Mato on ajanut asiansa, oikeastaan toinenkin samanmoinen olisi hyvä olla. Täytettä ainakin piisaisi enkä usko homman jäävän kiinni itse kankaistakaan.

Kuopus on kovin ehtiväinen. Vieraspatjamme ovat toimineet myös lasten touhupatjoina ja olen jo kerran uusinut molempien patjojen päällykset. Vanha pussilakana ei kuitenkaan kestä ikuisesti, joten toisen patjan päällys hajosi toistamiseen. Kuopus käytti tätä hyväkseen ja kävi rusauttamassa sonnat tarkasti palkeenkielen kohdalta suoraan patjalle. Koska patja itsessään on jo vanha, päätimme pelastaa vain puhtaan osan patjaa lasten leikkeihin. Puolikkaaseen patjanpalaan ompelin uuden päällyksen:



Kangaskin valikoitui kuin itsestään: se on naapurin lahjoittamaa, hiukan joustavaa sisustuskangasta, joka on niin kertakaikkisen rumaa, etten aivan varmasti tule kaipaamaan sitä mihinkään muuhun projektiin. Sen sijaan se vaikutti tarpeeksi paksulta ja kestävältä patjansuojukseksi - ja sitä oli juuri sopivankokoinen pala. Siirsin toki entisen patjansuojuksen vanhat purkuvetoketjut uuteen suojukseen, jotta tämäkin olisi helposti pestävissä, pottaharjoittelijan osalta kun on vielä toivomisen varaa niin nestemäisen kuin kiinteänkin jätteen loppusijoituspaikassa.

Jotta uusien vieraspatjojen hankinta ei olisi jäänyt puolitiehen, esikoinen täydensi tilanteen oksentamalla toiselle patjalle. Motivaatio ei riittänyt parikymmentä vuotta vanhan vaahtomuovipatjan pesemiseen, joten sekin sai lähtötuomion. Vielä kuitenkin ehdin leikata siitä kulmasta palan, jota voisi kenties hyödyntää jatkossa vaikkapa neulahuovutuskokeiluissa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti