Painonhallinta on hanurista

Miinus viisi voi siis paksusti - kuukaudessa ei edistystä. Ruokapäiväkirjan pitäminen on tehokasta, mutta työlästä. Luovuin siitä toistaiseksi, siis ainakin blogimiehen loman ajaksi. En sitä paitsi pidä siitä, että ruoka hallitsee elämääni. Haluaisin elää huoletonta elämää, johon kuuluu perusterveellinen ruokavalio ja satunnaiset herkkuhetket. Kehoni varastointijärjestelmä ei tue tätä halua, se hamstraa ja varastoi energiaa rasvaksi tehokkaammin kuin minä käsityötarvikkeita kaappeihin. Mistä tulikin mieleeni, että erehdyin ostamaan Kontista yhden kukkalakanan kohtuullisen kovaan kirpparihintaan (1,50 €), sillä siinä oli selvästi aineksia suunnittelemani pikkutytön A-linjaisen takin vuoriksi (päällikangas tuli jossakin naapurin lahjoituseristä).

Olen useampaan otteeseen pohtinut, onko käsityöhulluus eduksi vai haitaksi painonhallintaprojektissa. Toisaalta huumaavassa flow-tilassa ei tunne vilua ei nälkää - tämän olotilan tunnistaa varmasti aika moni käsityöharrastaja -, mutta toisaalta käsitöihin käytetyn ajan voisi viettää vaikkapa kuntosalilla ja lenkillä. Hyvistä päätöksistä huolimatta en ole löytänyt kultaista keskitietä, tapaa jakaa vähäistä vapaa-aikaani fyysisen hyvinvoinnin vaalimisen ja käsityöterapian välillä. Heiluteltuani blogimiehen keväällä ostamaa tankoa painoineen muutamana päivänä ja haikailtuani kunnon kuntosalitreenien perään sain palkakseni entistä pahemmin jumiutuneet hartiat ja jatkuvasti jäytävän jännityspäänsäryn. Siinä olotilassa syömisten vahtaaminen on kiinnostanut vielä aikaisempaakin vähemmän.

Viimeinen lomaviikko on nyt virallisesti käynnissä, seuraavalla viikolla on jo paluu karuun arkeen. Neljän viikon päästä alkaakin uusi elämänvaihe, kun esikoinen lähtee eskariin ja astumme sitä tietä lasten kouluputkeen, joka tulee sanelemaan arjen aikataulutusta aivan uudella tavalla. Mitenköhän siihen kuvioon mahtuu äidin painonhallinta?