Riemunkirjavia sytomyssyjä

Jokainen minua vähänkin tunteva tietää suhteeni kirjaviin lankoihin. Siitä huolimatta minulla ei ole mitään ongelmaa neuloa niitä, kunhan lopputuote ei jää omaan huusholliin.

Tänä keväänä sytomyssyjä varten saamieni lahjoituslankojen joukossa oli pari vajaata kerää paksumpia kirjavia lankoja. Neuloin kummankin myssyn päälaelta aloittaen ensin kirjavalla niin pitkälle kuin lanka riitti, jatkeeksi etsin lahjoituslangoista lähinnä sopivan kaverin. Kirjavat langat ovat merkiltään ja koostumukseltaan mysteereitä, punainen on Schoeller+stahlin Scooteria ja vaalean siniharmaa Rowanin handknit dk cottonia. Eivät nämä lopulta ihan mahdottomia ole, vaikkeivat omiin suosikkeihini pääsekään.

Sarjassamme myssyjä värioksennuksesta: oikealla Will I Be Pretty Viking of Norwayn pure MILK fiber -langasta, vasemmalla loput maitokuitulangasta yhdistettynä varastossa olleeseen Bamboo Zania -jämään, malli ihan perussileää aina oikein -reunan kera. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni maitokuitulankaan, joka oli väriä lukuunottamatta oikein mukava tuttavuus: sileä, hiukan kiiltävä ja pehmoinen. Oikeastaan lähes jokainen yksittäinen värikin oli kyllä kaunis, mutta noin yhteen lyötynä lopputulos on sitä mitä jo totesinkin: värioksennusta.

Mikä minun kannaltani mukavinta, kirjavia lankoja ei jäänyt jäljelle edes jämänöttösen vertaa ja punaisen Scooterinkin sain kulutettua loppuun. Rowanin handknit dk cottonia on edelleen useampi kerä, mutta sepä onkin mielestäni oikein laadukasta ja vielä asiallisen väristäkin, joten sitä voi säästellä hienompiin myssymalleihin.

Raitaa ja ruttua

Sytomyssyjä on syntynyt vauhdilla, esiteltäköön tänään raidallisia ja ruttuisia tuotoksia.

Viininpunaista Lily Sugar'n Creamia, reunajoustimeen 4 mm ja muuten 5,5 mm puikko, 72 silmukkaa ja kuusi 12 silmukan levyistä ruttusektoria. Siinäpä yksi vapaan assosiaation myssyviritelmä.

Toinen vastaava, tosin ilman sektoreita, reunajoustin vaaleanpunaisen langan jämällä ja korkeutta hiukan edellistä myssyä enemmän. Molemmat myssyt mahtunevat sellaiseen keskikokoiseen (55-56 cm) päähän.

Rutun ja raidan yhdistelmässä on vaaleansiniharmaata Rowan handknit dk cottonia sekä turkoosia Lily Sugar'n Creamia, puikko muistaakseni 4 mm ja silmukoita mahdollisesti 80. Kavennukset tein nurjilla silmukoilla niin, että päälaelle muodostuu nelisakarainen tähtikuvio.

Loput persikanväriset Lily Sugar'n Creamit sain upotettua raitapipoon, jossa ruskea lanka on Gjestal Føniä ja vaaleanvihreä Novitan Oliviaa. Näin sain mukavasti omista jämälankavarastoista pois nuo orvot ruskeat ja vihreät nöttöset eikä persikkaistakaan onneksi tainnut jäädä käytännössä juuri yhtään jäljelle.

Minä olen siitä kummallinen aktiivineuloja, että neulon melko paljon sellaisiakin malleja ja väriyhdistelmiä, joista en välttämättä itse ihmeemmin pidä. Tämänkään postauksen myssyistä en taitaisi omaan päähäni laittaa yhtäkään, mutta toivon ja uskon silti, että ajan kanssa jokaiselle löytyy tyytyväinen vastaanottaja.

Kuplavanoja

Voisin yrittää uskotella, että olen myssyneulonnan ohessa saanut valmiiksi sukatkin. Vaan tosiasia on, että nämä sukat valmistuivat jo joskus helmikuun alussa, ovat vain jääneet bloggaamatta syystä jos toisestakin.

Sain inspiraation kehitellä Fredrika-sukkien kantapäämallin ympärille vähän toisenlaisen siirtyvien silmukoiden variaation. Lanka on Seiskaveikkaa, puikko 3 mm ja langankulutus reilusti vajaan kerän verran. Jostain syystä en oikein itse innostunut lopputuloksesta, mutta kun muutama kanssaneuloja pyysi ohjetta, kyhäsin jonkinlaisen alustavan version. Sen pohjalta useampikin ehti testineuloa mallin, mutta ohjeen viimeistely julkaisukuntoon on jäänyt kaiken muun alle. Ehkä osasyynä on se, että itselleni tässä mallissa ei ole mitään uutuusarvoa, ja toisaalta näinkin yksinkertaiseksi palmikkokuvioksi malli oli yllättävän työläs siirtää kaavio- ja tekstimuotoon niin, että ohje olisi helposti seurattava ja yksiselitteinen.

Sukkina nämä ovat oikein mukavat kotisukat, ehkä aavistuksen väljät, mutta eipä se kotikäytössä ole niin nökönuukaa. Varttakin on sen verran, etteivät nilkat ihan heti vilku. Ehkä joskus innostun hiomaan ohjeen julkaisukelpoiseksi, ehkä en. Tarvittaessa halukkaat saavat ohjeen raakaversion minulta sähköpostitse, tosin perusidea käy hyvin ilmi jo pelkistä kuvistakin.

Teemaväri: punainen

Jaksan hämmästellä itsekin sitä, miten jämähdän aina pariksi-kolmeksi kuukaudeksi johonkin tiettyyn käsityöhön, kunnes vimma vaihtuu toiseen kohteeseen. Alkuvuosi meni huivien parissa, kunnes huivihulluus lopahti niin nopeasti, että kahdesta viimeksi puikoilla olleesta huivista tein toisen puoliväkisin loppuun, mutta pingottamiseen ei ole motivaatio riittänyt. Toinen on edelleen kesken, jossain puolivälin tienoossa, mutta kun ei huvita niin ei huvita. Sytomyssyjä sen sijaan syntyy kuin liukuhihnalta. Tänään blogiarkisto saa täytettä punaisten päähineitten muodossa.

Edellisen blogimerkinnän kierretyt, vaeltelevat silmukat saivat jatkoa. Halusin kokeilla, josko saisin aikaan pipon sijaan myssyn vain vaihtamalla langan Lily Sugar'n Creamiin sekä kasvattamalla puikkokoon 5,5-milliseksi reunajoustimen jälkeen. Vähensin aloitussilmukoitakin yhden mallikerran verran, ettei myssystä tulisi aivan valtava. Noin 70 grammasta lankaa tulikin keskikokoiseen naisen päähän sopivahko myssy, joka toivottavasti toimii myös hiuksettomassa päässä napakan reunajoustimensa ansiosta.

Minusta tässä myssyssä on aika kiva päälaki. Pohdin edelleen sitä, olisiko tässä myssyssä/pipossa ainesta ihan ohjeeksi asti. Pitäisi varmaankin kokeilla, miten malli toimii villaisena, villalanka kun käyttäytyy hieman eri tavalla kuin puuvilla.

Lopusta punaisesta Lily Sugar'n Creamista pyöräytin vielä yhden palmikkopipon/-myssyn. Kuvassa näkyy oivallisesti puikkokoon kasvattaminen reunajoustimen jälkeen, minkä ansiosta reuna on napakka, mutta loppuosa myssystä rento ja pehmeä. Tämäkin päähine myssyttää pienessä päässä, kuvassa se on vedetty pitkäksi, jotta mallineule näkyy selvemmin.

Seuraavaksi puikolle ponnisti keskiäkäisen kanssaneulojan lankalahjoitussatsista Schoeller+stahlin punainen Scooter, jossa on 55 % puuvillaa ja loput tekokuituja.

Malliksi valikoitui Onda su onda (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen), jolla kuittaan aakkoshaasteen O-kuukauden. Neuloin hatun ohjeen mukaan käyttäen 4 mm puikkoa, lankaa kului vähän reilut 60 g, ja pipo sopinee parhaiten 56-58 -senttiseen päähän. Vähän rumasti tuli tehtyä nuo yläosan silmukanlisäykset, mutta en jaksanut enää purkaakaan, kun huomasin reikärivin vasta päälakikavennuksia aloitellessani. Pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta pipo on minusta aika kiva.

Samaista Scooteria oli useampikin kerä, joten jatkoin Dolce Slouch Hatilla (ilmaisohje tämän sivun ensimmäisenä). Ohjeenmukaisin silmukoin hatusta olisi tullut valtavan suuri, joten vähensin aloitussilmukat 80:aan (= viisi mallikertaa pitsiä). Tässäkin reunajoustin on neulottu 4 mm puikolla ja pitsiosuus 5,5-millisellä, jotta hattu myssyttäisi edes jotenkin. Lopulta jouduin vähentämään korkeudestakin ihan reilusti, ettei myssystä olisi tullut liian raskas ja roikkuva. Onnistuin ujuttamaan virheen tähänkin myssyyn, mutta eipä se silmiin paista eikä käyttöä haittaa, joten sai luvan jäädä pikantiksi yksityiskohdaksi.

Tutkielmia siirtyvistä silmukoista

Sytomyssyilyni johtaa tasaisin väliajoin vääjäämättä siihen, että mielenkiintoisten (ilmais-)ohjeiden vähetessä ryhdyn kokeilemaan ihan omiani. Otsikon mukaisesti tämän raportin teemana on "vaeltavat silmukat" (engl. travelling stitches), johon minua houkutteli lahjoituksena saatu satsi Rowanin handknit dk cottonia.

Ensimmäisen pipoversion kierretyt silmukat vaeltelivat vähän turhankin venähtäneiksi palmikoiksi. Omassa päässäni tämä 84 silmukalla aloitettu ja joustinneuleen jälkeen 14 silmukan verran levennetty päähine on aika tiukka pipo, reilusti pienemmässä päässä se saattaisi jopa vähän myssyttää. Ilme on mielestäni sen verran unisex, että mennee sujuvasti myös miesten sytomyssystä. Lankaa kului reilusti toista kerää; tarkempi punnitus jäi tosin tekemättä. Puikkokoko oli 4 mm.

Ensimmäisen version perusteella lähdin kehittelemään ideaa eteenpäin pienin muutoksin. Silmukkamäärät ovat samat, samoin puikko, mutta korkeutta taisi tulla vähän vähemmän, joten kokokin on aavistuksen niukempi ja langankulutus vain vähän toista kerää. Tästä pipoversiosta pidin itse sen verran paljon, että tarkoitus on kokeilla sen muuttamista myssymalliseksi lankaa ja puikkoja vaihtamalla.

Kolmannesta vaeltavien ja kierrettyjen silmukoiden tutkielmasta tuli mitoitukseltaan kaikkein pienin, vaikka edelleen silmukkamäärät ja puikko olivat samat. Ei hassumpi tämäkään, etenkin päälakikavennuksista tuli minusta aika hauska kuvio:

Nähtäväksi jää, innostunko kirjoittamaan ohjetta johonkin näistä pipoista, tai kenties johonkin näiden jälkeen syntyvään versioon.

Hullu mikä hullu

Huivihulluus saavutti helmikuun loppupuolella uuden tason: sisälleni hiipi pakottava tarve kokeilla huivin neulomista ihan omasta päästä. Sukkia, lapasia, pipoja ja jopa paitoja olen neulonut ilman ohjeita iät ja ajat, mutta huiveissa olen tähän asti pitäynynyt tiukasti valmiissa ohjeissa. Suurin syy ohjeorjallisuuteen lienee siinä, että olen ylipäätänsäkin neulonut huiveja vasta reilut kolmisen vuotta.

Ensimmäiseen huivikokeiluuni halusin yhdistää kolme itseäni viehättävää asiaa: pitsin ja sileän neuleen yhdistelmän, jonkinlaisen epäsymmetrisyyden ja tuon nimenomaisen pitsimallin. Puettavuuden vuoksi halusin huivista ylöspäin kaartuvan, joten lähdin kokeilemaan kolmen kolmion yhdistämistä. Epäsymmetrisyyttä edustaa se, että pitsi on vain toisessa reunakolmanneksessa.

Kyllähän tuo huivi näyttää aika hoopolta tasolle levitettynä alareunan suoruudesta johtuen eikä reunapitsikään istu tuollaisenaan täydellisesti sileän neuleen jatkoksi.

Vaan puettuna (kuvassa vaateripustimella olevan untuvatakin päälle) huivi asettuukin ihan kohtuullisen mukavasti takareunan suorasta linjasta huolimatta. Lankana huivissa on TeeTeen Alpakka, jota sain kaksi kerää arpajaispalkintona. Huivi on neulottu 4 mm puikolla ja lankaa kului niin tarkkaan kaksi kerää, että kolmannes päättelykerroksesta piti tehdä varastoistani löytyneellä tummanpunaisella villalangalla.

Edestä huivi näyttää miltä tahansa tavalliselta kolmiohuivilta, tosin peruskolmioon verrattuna tällainen yläreunastaan kaareva asettuu hartioille helpommin ilman niskaan jäävää kurttua. Pidän itse kovasti siitä, että täyspitsisen reunan vastapainona on toisella puolella yksinkertaista sileää neuletta.

Olen kovasti viehättynyt tähän nimenomaiseen pitsineuleeseen, jota on nähty niin Novitan neulemalleissa kuin kansainvälisemmissäkin ympyröissä. Mielestäni sain sen istumaan aikalailla onnistuneesti huiviin niin sivulevennysten kuin ulkoreunankin osalta. Mutta kyllä tuo keskimmäinen kolmio ja sileitä kolmioita reunustavat pitsit vaativat vielä lisähiomista ennen kuin tästä voisi kuvitella ohjeen kirjoittavansa. Vaan näinköhän tässä käy, että vielä eräänä päivänä julkaisen myös huiviohjeen siitäkin huolimatta, että vielä neljä vuotta sitten en keksinyt mitään hyvää syytä neuloa ensimmäistäkään hartiahuivia.

Tämä huivi muuten meni lankainventaarioveikkauksessa toisena lähimmäksi arvanneelle Mammutille, joka viime vuoden aikana neuloi keskimäärin huivin viikossa. Vaan arvelin, että tällaista hän ei ole kuitenkaan neulonut!

Think Pink

Pinkki teema jatkuu. Tällä kertaa kaikki lähti kanssaneulojalta arpajaispalkinnon kylkiäisenä saamastani Pinky Vinky -värisestä Sukka-Puffasta (jota muuten myy Puffalan puoti). Aavistuksen lohenpunaiseen taittava vaaleanpunainen yhdistettynä hieman harmahtavaan lilaan ei totta totisesti ole oma suosikkiyhdistelmäni, joten aika pian langan saapumisen jälkeen minulle tuli lähes pakonomainen tarve saada neulottua lanka pois. Ehdin aloittaa ja purkaa kolme eri huivimallia, kunnes neljäs malli alkoi vaikuttaa siltä, että langan väritys voisi jopa toimia siinä.

Malli on passione amorosa (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen), nimenomaan noin pienillä alkukirjaimilla kirjoitettuna. Se koostuu neljästä samanlaisesta kolmiosta, jossa vuorottelevat sileä neule ja reikärivit. Minä neuloin huivin 3,5 mm puikolla ja päättelin reunan ohjeesta poiketen yhdeksännen reikärivin jälkeen joustavasti (alkuperäisohjeessa sileän osuuden jälkeen tulee i-cord -päättely). Pingotin huivin laiskasti kärjistään summittaisen viisikulmion muotoon; reunojen pingottaminen suoraan olisi vaatinut pingotusvaijerit, joita minulla ei ole, sekä luultavasti napakamman päättelyn.

Niskan lähikuvassa värit tulevat selvemmin esiin, samoin reikärivejä molemmin puolin reunustavat nurjat kerrokset, jotka tuovat pintaan pientä struktuuria.

Kärkikuvasta käy puolestaan ilmi se, että päättelykerros olisi voinut olla hieman vähemmänkin joustava. Toisaalta en pingotanut huivia maksimiinsa, vaan jätin sen selvästi pehmeäksi ja joustavaksi; korkeus niskasta keskikärkeen on noin 60 cm.

Lanka oli neuletuntumaltaan oikein mainio, eikä huivin neulomiseen kulunut paria-kolmea iltaa pidempään. Värityskin toimi suunnilleen niin kuin odotinkin, joten periaatteessa lopputulos on ihan OK. Omaan makuuni värit ovat kuitenkin aivan liian imelät ja yleisilme liian kirjava, joten laitoin huivin eteenpäin arpajaispalkinnon muodossa.

Luota pinkkiin

Tällä kertaa esittelyssä on taannoisen lankalahjoituksen vaaleanpunaiset Lily Sugar'n Cream -puuvillalangat. Niistä syntyi yhteensä kolme sytomyssyä. Kaikki kolme on neulottu 5,5 mm puikolla ja 72 silmukalla.

Ensimmäisenä päätin kokeilla jotakin mallineuletta vanhasta Burda Maschenmuster Ajourmuster -lehdestä, jota olen hyödyntänyt ennenkin. Tämänkertainen mallineule valikoitui sen yhdeksällä jaollisen silmukkamäärän vuoksi. Sama vikahan tässäkin on kuin joskus aikaisemmin esittelemässäni paksulankapipossa: langankierroista syntyvät reijät ovat varsin suuret. 54-55 cm kokoiseen päähän sopivaan piposeen meni alle 50 g lankaa.

Toiseen pinkkiin pipoon nappasin mallineuleen Kauneimmat neulemallit -kirjasta. Päälakikavennukset säveltelin lennossa, ne onnistuivat minusta oikein mukavasti suhteessa mallineuleeseen. Korkeutta pipolla olisi voinut olla ehkä yhden mallikerran enemmän, mutta tällaisenaankin se on varmasti sopiva jollekulle melko pienipäiselle.

Vaaleanpunaista lankaa oli jäljellä kahden ensimmäisen pipon jälkeen vielä noin 55 g, joten tiesin sen riittävän yhteen vähän isompaankin myssyyn. Mallineule on jälleen Kauneimmat neulemallit -kirjasta, tosin käänsin kiertosuunnan peilikuvaksi. Vaikka kierremyssyssä on samat 72 s, mallineuleen ja selvästi reilumman korkeuden ansiosta se mahtuu myös minun isoon päähäni. Onnistuin mielestäni taas ihan hyvin päälakikavennuksissa, vaikken niitä etukäteen mitenkään suunnitellutkaan.

Eihän tässä ole mitään järkeä

Käsityöharrastukseni on kuin Saunalahden mainos, järkeä vailla. Puikoilta nimittäin putoilee huiveja toisensa perään, ja vaikka osalle on jo saaja katsottuna, osan neulon vain silkasta intohimosta tai jopa pakkomielteestä huivineulontaan. Tällä kertaa esittelyvuorossa on Ann Lundbladin Nypon (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen), johon törmäsin etsiskellessäni sopivaa ohjetta alkuvuonna Lankakauppa Kujeesta ostamalleni Colinette Jitterbugille.

Heti mallin nähtyäni ihastuin huivin hieman tavallisuudesta poikkeavaan muotoon sekä yksinkertaisen pitsin ja sileän neuleen yhdistelmään. Ylöspäin kaartuva huivi on peruskolmiota helpompi asetella kauniisti ja toisaalta langan kirjavuus kaipasi selvästi melko yksinkertaista mallia.

Ohje oli helppo ja selkeä, lanka ihanan pehmoista, sileää ja jonkin verran joustavaa ja väri aivan kertakaikkisen upea syvä viininpunaisen ja vadelmanpunaisen liitto, joten huivin neulominen oli puhdasta nautintoa. Yksi vyyhti riitti juuri sopivasti ohjeen mukaiseen huiviin, vain muutama hassu gramma jäi 110 gramman vyyhdistä jäljelle. Lanka värjäsi sormia neuloessa, mutta yllättäen pingotusta edeltäneeseen liotusveteen ei väriä irronnut käytännössä lainkaan.

Ruusunmarjasta kuoriutui siis paremminkin karpalo tai puolukka, mutta yhtäkaikki oivallinen läksiäislahja yhdelle kuopuksen hoitotädeistä. Nyt on hoitotätien kevät-/läksiäislahjat neulottu, joten vähitellen olisi aiheellista ottaa puikoille myös (lahja)sukkia. Paha vain, ettei ainakaan tämän postauksen kirjoitushetkellä sukkien neulominen kiinnostanut pätkääkään...

Wingspan

Joulun alla ostin heräteostona kerän paksumpaa liukuvärjättyä virolaista villalankaa. Alunperin ajattelin huovuttaa siitä jotakin, mutta koska epäilin väriliu'un olevan kovin pitkä pieniä projekteja ajatellen, päätin käyttää kerän johonkin muuhun. Sopiva pari langalle löytyi, kun törmäsin Wingspan-huivimalliin (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen).

Minä neuloin oman versioni ohjeen DK-paksuiselle langalle annettujen silmukkamäärien mukaan eli loin 60 aloitussilmukkaa. Ohjeesta poiketen huivissa on 12 hammasta, sillä halusin käyttää koko kerän loppuun saakka. Se riittikin juuri ohjeenmukaiseen viimeistelyyn, vain gramman-parin nöttönen jäi jäljelle. Tämä oli todellinen pikaneule, pari-kolme neulesessiota tämä taisi viedä.

Varsin karkeaahan tuo virolainen villalanka on, mutta se pehmeni aika mukavasti villanhoitoaineessa liottaessa. Ei huivia kuitenkaan aivan ihoa vasten pysty käyttämään, mutta takin päällä se toimii varmasti ihan hyvin.

Kuvat ovat taas aivan luokattoman huonoja, kiitos helmikuisen lumen ja raa'an vastavalon, mutta kyllä niistä huivin idea käy ilmi. Luonnossa värit ovat kauniin syvät ja ne liukuvat mielestäni oikein mukavasti mustasta tummanpunaiseen. Huivin malli olisi ollut ehkä vielä enemmän edukseen neulottuna langasta, jossa on lyhyempi väriliuku, jolloin kolmioista muodostuva rakenne olisi korostunut voimakkaammin, mutta kyllä tämä on hyvä näinkin.

Huivin kohtalona on täyttää jälleen lahjaneulelaatikkoani, sillä ei minulla itselläni ole tarvetta tämänkaltaiselle huiville.