Huivihulluus saavutti helmikuun loppupuolella uuden tason: sisälleni hiipi pakottava tarve kokeilla huivin neulomista ihan omasta päästä. Sukkia, lapasia, pipoja ja jopa paitoja olen neulonut ilman ohjeita iät ja ajat, mutta huiveissa olen tähän asti pitäynynyt tiukasti valmiissa ohjeissa. Suurin syy ohjeorjallisuuteen lienee siinä, että olen ylipäätänsäkin neulonut huiveja vasta reilut kolmisen vuotta.
Ensimmäiseen huivikokeiluuni halusin yhdistää kolme itseäni viehättävää asiaa: pitsin ja sileän neuleen yhdistelmän, jonkinlaisen epäsymmetrisyyden ja tuon nimenomaisen pitsimallin. Puettavuuden vuoksi halusin huivista ylöspäin kaartuvan, joten lähdin kokeilemaan kolmen kolmion yhdistämistä. Epäsymmetrisyyttä edustaa se, että pitsi on vain toisessa reunakolmanneksessa.
Kyllähän tuo huivi näyttää aika hoopolta tasolle levitettynä alareunan suoruudesta johtuen eikä reunapitsikään istu tuollaisenaan täydellisesti sileän neuleen jatkoksi.
Vaan puettuna (kuvassa vaateripustimella olevan untuvatakin päälle) huivi asettuukin ihan kohtuullisen mukavasti takareunan suorasta linjasta huolimatta. Lankana huivissa on TeeTeen Alpakka, jota sain kaksi kerää arpajaispalkintona. Huivi on neulottu 4 mm puikolla ja lankaa kului niin tarkkaan kaksi kerää, että kolmannes päättelykerroksesta piti tehdä varastoistani löytyneellä tummanpunaisella villalangalla.
Edestä huivi näyttää miltä tahansa tavalliselta kolmiohuivilta, tosin peruskolmioon verrattuna tällainen yläreunastaan kaareva asettuu hartioille helpommin ilman niskaan jäävää kurttua. Pidän itse kovasti siitä, että täyspitsisen reunan vastapainona on toisella puolella yksinkertaista sileää neuletta.
Olen kovasti viehättynyt tähän nimenomaiseen pitsineuleeseen, jota on nähty niin Novitan neulemalleissa kuin kansainvälisemmissäkin ympyröissä. Mielestäni sain sen istumaan aikalailla onnistuneesti huiviin niin sivulevennysten kuin ulkoreunankin osalta. Mutta kyllä tuo keskimmäinen kolmio ja sileitä kolmioita reunustavat pitsit vaativat vielä lisähiomista ennen kuin tästä voisi kuvitella ohjeen kirjoittavansa. Vaan näinköhän tässä käy, että vielä eräänä päivänä julkaisen myös huiviohjeen siitäkin huolimatta, että vielä neljä vuotta sitten en keksinyt mitään hyvää syytä neuloa ensimmäistäkään hartiahuivia.
Tämä huivi muuten meni lankainventaarioveikkauksessa toisena lähimmäksi arvanneelle Mammutille, joka viime vuoden aikana neuloi keskimäärin huivin viikossa. Vaan arvelin, että tällaista hän ei ole kuitenkaan neulonut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti