Sukkakimara

Taisin viime viikolla luvata massapostitusta. Täältä pesee ja huuhtelee linkouksen kera - sukkia on totisesti tullut neulottua muutenkin kuin uusien mallien toivossa.

Helmikuun alussa piipahdin Jyväskylän Talvifestareilla, josta mukaan tarttui paitsi jo esittelemäni huivin karitsanvillalangat, myös useampi vyyhti toinen toistaan kauniimpia käsinvärjättyjä sukkalankoja. Rva Silmusolmun Villa Sukkiksesta värissä Joulu sekä jo aiemmin iKKeltä tilaamastani BFL Sockista värissä Mithril väsäsin kirjoneulesukat Suuren Kinnaskirjan innoittamana.

Sukkien pääkuvio on Suuresta kinnaskirjasta, ainakin noin pääpiirteittäin. Sen kaveriksi piirtelin pohjaan vähän väljemmän kuvion, ja kirjoneuleraidat varren alkuun ja ennen kärkikavennuksia.

Kantakiila on minulle tyypillisesti jalkapohjassa kantakäännöksen jatkeena, ettei se häiritse muuta kirjoneuletta. Ai miten ihanat näistä sukista tulikaan! Rva Silmusolmun Villa Sukkis pääsee kyllä suosikkilankojeni TOP 5:een aivan heittämällä; iKKen sukkalangat siellä jo valmiiksi olivatkin. Kummatkin värisävyt ovat aivan huikeita, Joulu todellakin syvä, elävä ja lämmin joulunpunainen, Mithril nimensä veroinen hyvin vaalea hopeanharmaa. Luin jouluna viimeinkin Tolkienin Taru Sormusten Herrasta, joten siinäkin suhteessa tuo Mithril puhutteli kovasti.

Joku jo kyseli, tuleeko tästä mallista ohjetta. Ei taida tulla - mallikerta on sen verran leveä, että ohjetta olisi vaikea sarjoittaa moneen kokoon. Nykyisin olen niin kunnianhimoinen, että ns. yhden koon (eli yhden silmukkamäärän) mallit tuntuvat huijaukselta ja suunnittelun laiskuudelta. Nämä sukat on neulottu 72 silmukalla, ja ne menivät villasukkia arvostavaan kotiin, työkaverini jalkoja lämmittämään.

Suuri Kinnaskirja on kyllä loputon inspiraation lähde, joten sillä mentiin toinenkin kierros.

Näissäkin sukissa pääkuvio on Suuresta Kinnaskirjasta, jalkapohjaan halusin kehitellä muuta. Tällä kertaa ajattelin, että teen kiilat sivuihin ja niihin jotakin kirjoneuletta. Tuhrasin aikani, kunnes luovutin, ja päätin tehdä, mitä sattui sillä hetkellä paperilla olemaan. Langat eli Rva Silmusolmun Villa Sukkis petroolissa värisävyssä Jalokivi ja Lanitium ex Machinan vaaleanvihreä BFL Sock Twist värissä Sapling olivat nekin Jyväskylän talvifestarien hankintoja, ja ne soivat hienosti yhteen.

Siinäpä vielä lähikuvaa kiilasta siinä perinteisimmässä kohdassa. Tuollainen samanlainen kuviopystyraita on jalkapohjan keskelläkin, sillä muuten en olisi saanut pohjan pääkuviota asettumaan kauniin symmetrisesti niin kuin halusin sen asettuvan. Ja ei, tästäkään mallista ei ole luvassa ohjetta, ainakaan toistaiseksi. Laiskottaa, ja kuka tahansa voi napata kirjastosta Suuren kinnaskirjan ja tehdä sen avulla ihan vastaavat sukat.

Käsinvärjättyjen sukkalankojen vastapainoksi päätin neuloa appiukolle sukat hänen kotikuntansa vaakunakuvion ja suurimman teollisuusyrityksen innoittamana ihan perussukkalangoista.

Vieremän vaakuna taipuu hienosti kirjoneuleeksi, samoin Ponssen logo. Aloitin ensin sukkia varresta päin, mutta silmukoiden muoto kirjoneulekuviossa oli epäedullinen, joten vaihdoin neulomissuunnan kärjestä aloitettavaksi. Vaakunakuvion alalaidan siksak-kuvion olisi pitänyt olla leveämpi, mutta hoksasin vasta varren lopussa, miten olisin voinut toteuttaa sen venyttämättä Ponsse-logoa enää yhtään korkeammaksi. Näihin sukkiin en ideaa enää jaksanut toteuttaa, se kun olisi vaatinut kokonaisen sukan purkamista ja uudelleen neulomista - niin masokisti en sentään minäkään ole, että sen olisin viitsinyt tehdä.

Omissa kokoluokan 37-38 jaloissa tuollaiset noin koon 43-44 sukat näyttävät kyllä aika hassuille, mutta toivon koon olevan jokseenkin oikea appiukolle. Hän tuntee hyvin myös Ponssen toimitusjohtaja Juha Vidgrenin, ja lupasinkin apelle, että neulon Juhalle omat Vieremä/Ponsse-sukat vaikkapa synttärilahjaksi eli elokuuhun mennessä. Niihin sukkiin voi sitten optimoida myös tuon vaakunakuvion alalaidan kuntoon.

Kotiseutusukkia varten piti metsästää sekä perusmustaa että lämpimän keltaista - ei muuten ollut mikään helppo homma. Yksikään verkkokauppa ei myynyt minulle molempia, ja etenkin oikeanlainen keltainen oli kiven alla löytää. Opalista (eli Tapion kaupasta) olisi molemmat värit saanut, mutten halunnut Opalia tilata. Niinpä päädyin tekemään monta lankatilausta useammastakin paikasta, ja lopulta kävin ostamassa mustan Regian paikallisesta kivijalkakaupasta. Tuli ostettua viikon sisällä parisen kiloa sukkalankoja, ihan vain keltaista lankaa etsiskellessä. Tuo keltainen on muuten Hjertegarn Sock 4 -sukkalankaa, oikein mukava uusi perussukkalankatuttavuus minulle.

Keltaista lankaa etsiskellessä kompastuin huhtikuun lopussa virtuaaliovensa sulkevan Neuleunelmia-nettikaupan aleen. Sieltä tarttui mukaan monen muun langan ohessa käsinvärjättyä neonpinkkiä (!!!) sukkalankaa hopeaglitterillä. Hitusen ihmettelin itsekin omaa värivalintaani, ja kun lanka osoittautui yllättävän "kuolleeksi" eli puuvillamaiseksi, mietin hetken, mitähän tuli ostettua. Vaan sitten keksin täydellisen käyttökohteen: työkaverini oli täyttämässä 60 vuotta maaliskuun puolivälin tienoolla, ja hänelle pinkki glitter oli juuri oikea yhdistelmä. Sukat siis, ja vieläpä omalla Oi Ihana Toukokuu -mallilla.

Sukista tuli juuri saajansa näköiset, ja mikä parasta, hän totesi lahjan saadessaan salaa toivoneensa saavansa lahjaksi minun neulomani villasukat! Eihän neuloja sen parempaa kiitosta voi saadakaan.

Jokohan nyt olisin suurin piirtein ajan tasalla niiltä osin, kun neulomuksia voi esitellä. Kaikenlaista ohjevirityssäätöä on ollut menossa näiden jo esiteltyjen tekeleiden rinnalla, mutta niistä sitten enemmän, kun on ajankohtaisempaa. Olen myös neuloskellut muutamia kirjan malleja uudelleen ja uudelleen (pari kirjan malleista on sellaisia Arctic Dawnin tyyppisiä luottomalleja, joihin voi palata, kun ei muuta keksi tai huvita neuloa), niitä ei passanne esitellä ennen kesää. Sitä odotellessa siis.