Kirjaa odotellessa

Odottavan aika on pitkä, ainakin siinä vaiheessa, kun neulekirjaa on hierottu kasaan pian puolitoista vuotta. Vihdoin ja viimein julkaisupäivä lähenee: tämänhetkinen arvio julkaisuajankohdalle on touko-keskäkuun vaihde. Kirja on jo ennakkomarkkinoinnissa ja näköjään kirjastoissakin varattavissa, vaikka viimeiset korjaukset ja tarkistukset on vielä tekemättä ja kirja siis vasta taittovedosvaiheessa.

Tuhansien villasukkien maa -sukkakirjan kansi on kuitenkin julkista riistaa, onhan kirja tosiaan ollut  ennakkomarkkinoinnissakin jo useamman viikon.

Kirjan tekoprosessi on ollut monella tapaa tuskastuttava, mutta ainakin kuvat ovat kerrassaan upeita. Kirjan on kuvannut forssalainen ammattivalokuvaaja Kati Länsikylä yhdessä kuvausjärjestelijänä ja mallinan toimineen Hippusia-blogin ja Petrichor Yarnsin Johanna Ylistön kanssa. En itse päässyt kuvauksiin, mutta ihana, ihana Johanna piti huolen siitä, että kuvissa on juuri sitä tyyliä, jota kirjaani halusin. Kun kuvauksissa on ollut mukana neuloja, joka tietää, minkälaiset kuvat palvelevat parhaiten neuleohjetta, kuvat eivät ole pelkästään kauniita katsella, vaan myös informatiivisia. Joitakin pieniä puutteita kuviinkin jäi, ja kirjan tyyli on lopulta tekijöidensä sekä kustantajan välinen kompromissi, mutta täydellisyyttä kai on tässä elämässä ylipäänsä turha tavoitella.

Niille, jotka pohtivat kirjan ennakotilaamista sanon, että odotelkaa rauhassa ja tutustukaa kirjaan ennen ostopäätöstä, ettei sitten tule pettymystä. Kaikissa malleissa on vähintäänkin vähän kirjoneuletta. Osa malleista tosin on muutettavissa helposti myös yksiväriseksi versioksi, mutta kyllä tuo kirjoneule on nykyään minun suuri rakkauteni, ja se näkyy malleissa. Ohjeet on kirjoitettu pitkälle pyöröpuikolle, mutta yhtä hyvin sukat voi neuloa sukkapuikoillakin. Malleja on sekä varresta että varpaista aloitettaviin sukkiin, ja tarjolla on useita eri kantapäärakenteita. Monia malleista on helppo yhdistellä ja kantapään mallia vaihtaa, jos ohjeeseen kirjoitettu versio ei houkuttele. Mikä tärkeintä, kaikista malleista on useita kokoja (yhdestä tosin vain kaksi, mutta toisaalta jostakin mallista jopa viisi).

Koska kirjaprosessi eteni jo syksyllä omalta osaltani siihen vaiheeseen, että mallit oli suunniteltu ja niitä enää testineulottiin, alkoi olla aikaa viritellä uusia sukkaohjeita. Jossain vaiheessa tulin luvanneeksi suunnitella Kierot Puikot 2019 -neuleretriittiin sukkaohjeen. Päätin, että tällä kertaa se olisi jotakin rentouttavan simppeliä pienellä twistillä. Syntyi Yhteen kiedotut, jonka ohje on nyt retriitin jo mentyä ostettavissa Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi. Retriittiläiset saivat toki ohjeen maksutta.

Kaikki alkoi oikeastaan jo marraskuussa, kun tarvitsin jotakin sopivaa neulottavaa koulutusreissulle pääkaupunkiseudulle. Päätin toteuttaa piirtelemäni pienen palmikkokaavion sukkiin, jotka neuloin iKKen limenvihreästä BFL Sockista värisävyssä Plan 9 from outer space.

Näihin sukkiin neuloin vielä Arctic Dawnin kantapään, se kun nyt on niin helppo ja mutkaton neuloa missä vain ja milloin vain, ja se istuu minikiilojen ansiosta ihan hävyttömän hyvin myös rintavampaan jalkaan. Työkaverini tykästyi sukkiin siinä määrin, että annoin ne hänelle. Täytyy muuten todeta, että tällaiselle roiskevärjäysrajoitteiselle tämä kyseinen lanka ja värjäys oli todella mieluinen yllätys - aivan huippukivaa neulottavaa, ja kun roiskeet asettuivat tasaisesti, myös palmikkomalli erottuu, mutta simppelissä mallissa myös itse lanka pääsee oikeuksiinsa.

Lopulliseen retriittisukkamalliin piti keksiä jotakin vähän erilaista kantapään seutuun.

Päätin suunnitella kantapäälisäykset niin, että sukkiin syntyy illuusio kantalapusta ennen kantapääkäännöstä. Lisäyksien muodostama joustinneulekolmio mukailee varrensuun joustinta, kuinkas muuten. Virallisissa mallisukissa on käytetty iKKen Merino Sock 365:a pinkissä värisävyssä Petal. Näissä on aivan sama juttu kuin vihreiden sukkien langassa: roiskeet ovat kiva lisä, eivät häiritse mallineuletta ja toisaalta näyttävät kivan elävältä sileässä neuleessa.

Ei kahta paria ilman kolmatta - pitihän se ohjeen suurinkin koko eli 72 s testineuloa. Arvelin mallin soveltuvan myös miehiseen käyttöön, joten rykäisin sukat tummanharmaasta Novita Venlasta reiluun kokoluokkaan 44-45 kuopustani ajatellen.

Minusta näistä tuli oikein mainiot, mutta miesväeltä tuli tyly tuomio: Kuopus kommentoi sukkien olevan vihreät (ok, kyseinen Venlan harmaa ON vihreään taittava harmaa, etenkin keinovalossa) ja siksi hänelle käyttökelvottomat, sillä tekosynkkä esiteini ei nykyään pukeudu kuin mustaan, valkoiseen tai puhtaanharmaaseen. Mies puolestaan totesi palmikkokuvion "olevan kieltämättä vähän naisellinen". Hah! Teki mieleni ilmaista suorin sanoin, etten jatkossa herroille sukkia neulo, mutta valehan se uhkaus olisi ollut. Sillä jos joku rakkaimmistani minulta jotakin neulottua pyytää, ilolla sen hänelle neulon, sillä niin harvoin pyyntöjä tulee. Ehkä jemmaan nämäkin sukat lipastonlaatikon perimmäiseen nurkkaan ja kaivan ne esille siinä vaiheessa, kun joko kuopus tai mies ilmoittaa sukkiensa kuluneen puhki (esikoiselle nämä ovat auttamatta liian suuret, hänellä kun on siro kokoluokan 42 jalka).

P.S. Kirjateemaan palatakseni, vietän 3.5.2019 perjantai-iltapäivän ja alkuillan Järvenpäässä Lentävässä Lapasessa neuloskelemassa ja kahvittelemassa. Tulkaahan moikkaamaan ja jututtamaan - kirjasta ei siinä vaiheessa ole kuin ennakkotunnelmia tarjolla, varsinaiset julkkarit pidetään kenties Lapasessa tai jossain muualla, jahka kirja ilmiintyy fyysiseen muotoonsa.