Mekkotehtaan tyttö

Olen raivannut ompelutarvikkeitani ja kankaitani samaan tapaan kuin kaikkea muutakin maallista omaisuutta tavoitteenani minimoida varastoidun tavaran määrä. Vuosi sitten olin jo leikellyt kassi- ja pussukkakappaleita, yhdet mekkokappaleet ja peräti ommellut yhden tunikan puolivalmiiksi, mutta vuosi siihen meni, että sain ne ommeltua kasaan. Siinä samassa rytäkässä tuli ommeltua saman tien vähän enemmän, sillä tuleva Kaakkois-Aasian (potentiaalisesti helteinen) matka vaati matkapuvuston päivittämistä.

Kaksipuoleisia eli vuoritettuja kangaskasseja valmistui 11 kpl - kuvasta puuttuu yksi kolmesta Marimekon Primavera-kankaasta ommellusta kassista, joka on jo pakattu tuliaisiksi kaakkoisaasialaistuneille sukulaisille. Sinne meni kaikenlaista kangasta naapurin verhoista, kirpputorilta haalituista paneeliverhoista ja anopin lehtitilauksen kylkiäisenä saamasta pöytäliinasta lakananliepeisiin saakka.

Pienemmistä paloista ompelin kahta eri kokoa knot bag -projektipussukoita, vuoritettuja nämäkin. Tuo pienempi malli on näppärä sukkaneuleelle, isompaan mahtuu vähän reilumpikin neule- tai virkkausprojekti mukana kuljetettavaksi.

Tärkein ompeluprojekti oli kuitenkin hellemekot. Olin ostanut Kässäkerho Pom Pomin Monday-mekkokaavan, olihan ajatuksissani ommella mahdollisimman helppoja, väljiä mekkoja kuumiin olosuhteisiin. Harmi vain, että ensimmäisen mekon valmistuttua totesin, ettei malli sovi minulle ollenkaan, vaan näytän siltä, että olisin pukeutunut perunasäkkiin. Olisi pitänyt etukäteen jo arvata, että minun ommelluissa yläosissani tulee olla rintamuotolaskokset ja mielellään istutetut hihat, etten näytä alakoulun naamiaisiin peikoksi pukeutuneelta. Tämä oli takaisku, onhan Monday-mekko niin monen neulojan luottovaate ja koko konsepti vallan mainio, sillä kahdesta kappaleesta muodostuva mekko on kenen tahansa aloittelijan helposti ommeltavissa.

Vaan eipä hätää, olinhan jo viime keväänä piirtänyt kirpparilta löytämästäni Mekkotehdas aikuisille -kirjasta Aino-mekon kaavat ja leikannut yhdet mekkokappaleetkin. En ole aivan varma, muokkasinko tuolloin mekkokaavaan hyväksi havaitun tunikakaavan kädentiet ja hihapyöriöt, mutta sellainen hämärä mielikuva minulle on jäänyt. Ensimmäiseen mekkokokeiluun ompelin aluksi ohjeen mukaisen takavetoketjun vain todetakseni, että se on aivan turha ja vuorittomassa mekossa epämukavakin. Purin vetoketjun pois ja ompelin takasauman kiinni ylös asti. Tästä viisastuneena leikkasin ja ompelin loput mekot yhtenäisellä takakappaleella.

Loppujen lopuksi Aino-mekkovariaatioita tuli ommeltua viisi: kolme lyhythihaista pellavaista (joista ensimmäiseksi ommeltu eli tummanharmaa ilman taskuja) ja kaksi 2/3-hihaista ns. siistimpää mekkoa (näistä ruudullinen on taskuton ja se ensimmäinen, takasaumallinen variaatio). Koska en vuorittanut mekkoja, ompelin päänteille alavarat.

Nämä ovat sellaisia vähän polven yläpuolelle jääviä hetaleita, joita voi käyttää tarvittaessa myös housujen kanssa, paitsi ehkä nuo vähän siistimmät huutavat sukkahousuja kaverikseen. Hellekelejä ajatellen ostin kyllä lyhyehköt, mekon alle piiloon jäävät urheilushortsit estämään pulskien reisien hiertymistä potentiaalisesti pitkähköjen kävelysessioiden aikana.

Aika mukavasti kangasvarasto vajui, vaan vielähän sinne jäi sisustus- ja erikoiskankaita pari laatikollista. Vaatetuskankaita jäi vain yksi, kassikankaita ei käytännössä lainkaan. Jospa tuon kangasmäärän kanssa osaisi jo elää sovussa ilman, että tarvitsisi saada kaappi aivan tyhjäksi.