Kesän kosketus

Olen melkein huomaamattani lipsahtanut suunnittelemaan ja julkaisemaan neuleohjeita jonkinlaisen (pääsääntöisesti epäkaupallisen) yhteistyön merkeissä. Tämänkertaisen mallin ideointi lähti käyntiin jo viime kesän lopulla, kun muutama virtuaalineuletuttu alkoi ideoida suomalaisten omaa sukanneulontakisaa, jossa olisi väljähköt säännöt. Lupasin keksiä jotain kirjoneuleista, joten ei auttanut kuin laittaa rattaat pyörimään.

Jokin koukku malliin piti keksiä, niin itseäni kuin neulojiakin haastaakseni. Päätin kehitellä kokonaan kirjoneuletta olevan sukkamallin, jossa oli oma muunnelmani viime kesän Tour-de-Sockin Six Tastes -sukkamallin kantapäästä. Halusin myös, että mallissa on riittävästi kokovaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin. Niin syntyi Touch of Summer, jonka julkaisin Kahelien TalviSukka -kisan toisen etapin ohjeena 20. päivä kuluvaa kuuta.

Ensi alkuun piti keksiä, miten saada itselleni mieleinen kaksivärinen aloitus. Katselin ja etsiskelin YouTube-videoita, mutten löytänyt haluamaani. Niinpä kehitin omin päin luomistavan, jossa eri väriset langat muodostavat reunaan kauniin kierteen. Paha vain, että tuossa vaiheessa en hoksannut lankojen siirtelyjärjestyksen vaihtamisen vaikuttavan reunan dominoivaan väriin. Niinpä mallisukissa toisen sukan suussa valkoinen kierre dominoi lievästi, toisessa vihreä. Tästä valaistuneena päätin, että perustan vihdoinkin oman YouTube-kanavan, jonne teen silloin tällöin mahdollisimman lyhyitä tekniikkavideoita, joista on karsittu kaikki epäolennainen pois. Ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) tekniikkavideon Two-color cast on for working stranded or double knitting julkaisin noin viikko sitten kanavallani, jonka nimi on rehvakkaasti Knitting techniques in less than two minutes.

Videon laatu ei ole hääppöinen, sillä kuvasin sen still-kuvaukseen tarkoitetulla kameralla, mutta eiköhän tuosta oleellinen käy ilmi. Mies kyllä yllätti minut lahjomalla minua GoPro-kameralla ihan vain näitä tekniikkavideoita ajatellen, mutta adapteri, jolla saan GoPron kiinni jalustaan, on vielä matkalla jostain (kenties Kiinasta?) tänne Suomeen. Tarkoitus olisi jatkossa parantaa videokuvan laatua ja opetella hieman enemmän editointia, jotta videoon saisi vaikkapa pysäytyskuvia alkuun ja loppuun. Ääniä ja muita ylimääräisiä kilkkeitä videoihini en halua, ja vakaa pyrkimys on tarjota tekniikkaopastusta nimenomaan jo hieman pidempään neuloneille, joiden mielestä amerikkalaistyyppiset pitkät ja seikkaperäiset videot ovat turhaa ajanhukkaa. Liian monissa videoissa pieksetään suuta ja vatkataan lankoja sekä puikkoja tarpeettomasti minuuttitolkulla, ennen kuin päästään itse asiaan.

Takaisin kisasukkaan. Silmukoiden luomisen tuskan lisäksi piti väkertää kaksiväriseen joustimeen saumattomasti istuva kuvio, joka olisi muokattavissa. Kaivelin epämääräisiä suunnittelupapereitani ja noukin sieltä sopivia, kapeahkoja kuviohahmotelmia. Niitä asettelin rinnakkain ja kyhäilin peräti viisi eri vaihtoehtoa sivukuvioiksi. Kahdessa pienimmässä koossa (60 ja 64 s) sivuissa on vain pystyraitaa vihreäpohjaisten kuvioraitojen välissä, kolmessa suuremmassa (68, 72 ja 76 s) on jokin sortin köynnöstä. Kuvan mallisukat on (kuinka yllättävää!) neulottu 72 silmukalla.

Niin, se kantapää, joka jo näkyykin yllä olevassa kuvassa. Kiilat neulotaan pystyraitaisina varren aikana ja käännös tehdään neulomalla keskuskuviota edestakaisin ja kaventamalla samalla kiilan silmukoita pois. Muuten ihan helppo rasti, mutta käännökseen tahtoo helposti jäädä reikiä, jos ei muista kiristellä lankoja oikein huolella. Toiset tuntuvat myös inhoavan kirjoneuleen tekemistä nurjalla puolella, mutta minulle se ei ole mikään ongelma, joten en ole viitsinyt opetella pakittamalla kirjoneulomista.

Siinäpä sitten posotellaan melko tylsähköjä kuvioita, jotka eivät tietenkään ole kuviokorkeudeltaan kaikki saman mittaisia, eikä takakeskuskuvio kulje kantapääkäännöksen jälkeen enää synkassa etukeskuskuvion kanssa. Siinä pysyy mieli virkeänä kokeneemmallakin neulojalla, kun joutuu vähän seurailemaan kuvioita, vaikka ne sinänsä ulkoa oppisikin.

Semmoisethan niistä tuli. Malliparin langat ovat Novitan Venlaa (luonnonvalkoinen) ja Opalin 4-säikeistä, teollisesti liukuvärjättyä vihreää (Glückwünsche), reilusti alle 50 grammaa kului molempia kokoluokan 38-39 sukkiin. Eivät nämä varsinaisesti oman makuni mukaiset sukat ole, mutta yllättävän moni tuntui kuitenkin tykkäävän, ja minä paitsi opin taas uutta itsekin, sain vedettyä viivan useammankin "en ole ikinä ennen suunnitellut" -listauskohdan yli. Yleiseen jakoon englanninkielinen ohje tulee joskus helmi-maaliskuun vaihteessa Ravelryyn.