Baltian prinsessa ja muita lieventäviä asianhaaroja

Suuri sukkavuosi 2017 on nyt suunnittelunkin osalta avattu: julkaisin Baltian prinsessa (Baltic Princess) -sukkaohjeen paikallisten neulojien pikavauhtia kokoon polkaiseman Kalakukkojen neuleklubin ensimmäisenä ohjeena.

Alunperin ajattelin tarjota ohjetta vuoden ensimmäiseen Ullaan, mutta kun neuleklubin ideointi lähti käyntiin, päätin tarjota melkein valmista ohjetta heti tammikuulle. Sinänsä mallissa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä: näkyvä mallikuvio on Suuresta Kinnaskirjasta, ja se taipuu hieman pohjan puolelle muuttuen siellä pelkäksi ruudukoksi. Kiila on tuttuun tapaan pohjassa ja pin stripe -pystyraitaa.

Ohje on vain yhdelle silmukkamäärälle (72 s), koska mallikuvion leveys on 18 s. Varren ja terän pituutta on helppo säätää, ja symmetrisyyden ansiosta neulesuuntakin on helposti vaihdettavissa kärjestä aloitettavaksi, jolloin homma toimii aivan kuten aikaisemmissa toe up -malleissani Keisarin morsian ja Valtiatar. Sukansuun joustinkin on helppo vaihtaa mieleisemmäksi, tässä se nyt sattui muotoutumaan omanlaisekseen. Oikeastaan ainoa merkityksellisempi pointti ohjeessa on se, miten kantapään käännöksen jälkeen toimitaan, ettei kumpaakaan lankaa tarvitse katkaista kesken työn.

Mallisukat neuloin viimeisimmäistä Color Affection -huivistani jääneistä Lanitium ex Machinan Basic Sockeista, väreiltään kullankeltainen Dijon ja ruskeaan aavistuksen taittava harmaa Battleship.

Keltaista kului kokoluokan 38 sukkiin vähän reilut 50 g ja harmaata noin 26 g.

Ohje on yksinoikeudella neuleklubilaisten käytössä kolme kuukautta ohjeen julkaisusta eteenpäin, mutta huhtikuun lopulla se vapautuu kaikkien käyttöön maksutta. Alkuperäisen Ulla-option ansiosta ohje on vaihteeksi saatavilla myös suomeksi.

Oikein kauniit perussukathan näistä balttiprinsessoista tuli, mutta lupaan kyllä julkaista tänä vuonna taas jotain sellaista, jota en ole aikaisemmin julkaissut. Välillä on mukava neuloa tuttua ja turvallista perushuttua, mutta toisinaan on syytä haastaa itseään niin neulojana kuin suunnittelijana, jotta motivaatio hommaan säilyy.

Tavallisista paremmista kuvista saan kiittää niin kuvausympäristönä toiminutta Kässäkerho Pom Pomia kuin rakasta ystävääni, joka hääri kameran takana ja kesti minua, vaikka olen surkea malli ja vihaan poseeraamista, olipa kysesssä sitten vain pelkät jalat.