Suomi 100 - Sydämeni laulu

Kun Suuri Käsityölehti, Pirkanmaan kotityö ja Tampereen messut julkistivat kesällä Suomi 100 -sukkakilpailun, jossa sai vapaasti käyttää haluamiaan lankoja (toisin kuin kisoissa, joissa Novita on osallisena), päätin harkita osallistumista vakavasti, lahjoitettaisiinhan kaikki osallistuneet sukat kisan jälkeen suomalaisiin vanhainkoteihin. Varmistin vielä kisaorganisaatiolta, etten joutuisi luopumaan kokonaan oikeuksistani suunnittelemaani malliin, vaikka kisassa pärjäisinkin. Vastaus oli, että Suuri Käsityölehti julkaisisi kymmenen parhaan sukkaparin ohjeet vuoden 2017 aikana, mutta ohjeiden julkaisun jälkeen suunnittelijat olisivat oikeutettuja julkaisemaan ohjeensa myös itse muualla, esimerkiksi verkkoneulelehti Ullassa ja Ravelryssa. Mitäpä siinä sitten sen enempiä miettimään, ei kun vaan suunnittelumoottori käyntiin.

Minä halusin lähtökohdaksi suomalaiset käsinvärjätyt langat. Päävärin piti olla ehdottomasti perinteinen harmaa, joka sai nykyaikaisen ilmenemismuotonsa juuri käsinvärjäyksestä. Kirjoneuletta tietysti, luontoa ja vuodenaikoja, mutta ei mitään liian monimutkaista eikä ilmeistä. Ei Suomen lippuja, ei joutsenia, ei tekstejä eikä vuosilukuja. Syntyi ensimmäinen pari Sydämeni laulu -sukkia:

Pääväri on Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Sterling, tummanharmaa Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia värissä Scorzonera, valkoinen Regiaa ja vihreä vintagea Schoeller Esslinger Vivaa. Perusspekseillä mentiin, 1,75-millisillä yksivärisissä osissa ja 2,25-millisillä kirjoneuleessa. Olin jo tyytyä tähän, mutta sitten tuo käytetty vihreä alkoi harmittaa. Piti neuloa toinenkin pari, johon vaihdoin vihreän Kraft Hand-Dyedin BFL Sockin uniikkivärjärjäykseen.

Kuvien valaistusolosuhteet ovat näköjään olleet erilaiset, samoin kameran säädöt, joten alempi kuva näyttää ylempää sinisemmälle. Totuus lienee jossain välimaastossa, tai ehkä lähempänä ylempää kuvaa. Alemman kuvan sukat lähetin kisaan ajatellen, ettei niillä kyllä voitettaisi, mutta kymmenen sakkiin voisi hyvinkin päästä.

Hyvin osasin mahdollisuuteni arvioida, sillä kisa-ajan umpeuduttua sain sähköpostia Tampereen messujen asiakaspalvelusta. Siinä onniteltiin sijoittumisesta kymmenen parhaan joukkoon ja tiedusteltiin postitusosoitetta palkinnoksi lähetettävien Tampereen käsityömessujen kolmen päivän rannekkeiden toimittamista varten. Rannekkeet tulivat ja menivät, sillä lahjoitin ne eteenpäin itselleni tarpeettomina, enhän kuvitellutkaan jaksavani lähteä messuille heti Lentoon-lapasjulkkarien jälkeisenä viikonloppuna. Minä jäin ihmettelemään, moneskohan mahdoin lopulta sukkineni olla. Messuilta sain onneksi kuvallistakin raporttia, jolloin kävi ilmi, että vain voittaja ja toiseksi tullut oli nimetty, loput kahdeksan jakoivat määrittelemättömät sijat 3-10.

Voittajaksi valittiin oma sukkaidolini Päivi, eikä syyttä. Hänen sukkansa ovat niin taidokkaat kuin perinteitä henkivätkin. Toiseksi tuli neulojatoverini Niina, jonka sukkia pääsin kurkkimaan jo tekovaiheessa - erinomaisen ansaittu sijoitus myös hänelle.

Minä jään ihmettelemään, haluaako Suuri Käsityölehti lopulta julkaista ohjetta minun sukkiini vai ei; ainakaan vielä yhteydenottoa asian tiimoilta ei ole kuulunut. Mikäli ei, ajattelin tarjotella jo valmiiksi hahmoteltua (ja testineulottua!) ohjetta johonkin ensi vuoden Ullaan ja tietysti englanninkielisenä myös Ravelryyn. Pitänee odotella mahdollista yhteydenottoa vielä jokunen tovi ja kysellä sitten perään, sillä koko ensi vuotta en aio kyllä tätä ohjetta pantata - Sydämeni laulu on nimittäin toinen osa perinnesukkatrilogiaksi suunnittelemastani sukkamallisarjasta (Echoes from Karelia oli se ensimmäinen), ja päätösosakin olisi tarkoitus julkaista ennen juhlavuoden päättymistä.