Kopukoita Taalainmaalta

Olen jatkanut hyvin alkanutta Tour-välitöiden putkea kirjoneulelapasten merkeissä. Dala Selbu Hybridit aloitin ennen vitosetapin alkua ja päädyin neulomaan ne loppuun ennen sukkaetapin aloittamista.

Koska olen melkolailla tylsä ja ennalta-arvattava, tein näihinkin lapasiin samanlaisen rannekkeen kuin kaksissa edellisissä Seppo-lapasissa. Noin muutoin neuloskelin aikalailla ohjeen mukaan, mitä nyt peukalon sisäpuolelle tein saman kuvion kuin ulkopuolelle alkuperäisen ohjeen tekstikuvion sijaan.

Kämmenselästä kuviot ovat peilikuvina. Hevosaiheen tienoilla käytin pitkien lankajuoksujen sitomisessa onteloneuletekniikkaa, joka tuottaa erinomaisen siistin lopputuloksen, mutta on jonkin verran joustavampaa kuin perinteinen tapa. Viimeistelemättömissä lapasissa keskusosa pullotti hieman löysempänä, mutta kastelu ja kuosittelu teki tehtävänsä.

Pitkäthän näistä taas tuli, niin kuin kaikista valmismalleista tuppaa minun neulominani tulemaan. Olisivat ihan sopivat teinipoikani pitkäsormisiin käsiin, mutta hevosaihe sai hänet kavahtamaan - hänen luokallaan on puheitten mukaan ihan liikaa "tosi rasittavia hevostyttöjä". Niinpä nämäkin lapaset menevät lipaston laatikkoon odottamaan sopivaa lahjoituskohdetta.

Ai niin, ne langat. Vihreä on länsisaksalaista vuosikertalankaa, Schoeller Esslinger Vivaa ja valkoinen kirpparilta ostettua, luultavasti Vivan ikäluokkaa olevaa Novitan Panda Babya, molemmat fingering-paksuutta, ensin mainittu vahvikkeella ja jälkimmäinen puhdasta villaa. Muistiinpanojen mukaan langankulutukset ovat 32 g ja 25 g, puikot olivat taas vakiot eli 2,25-milliset. Miten sitä ei enää tasamillisillä osaa neuloakaan, kaikki on noita varttikokoja...

Ei mosaiikkia, kiitos

Sukka-Tourin vitosetappi osoittautui siis mosaiikkineuleeksi. Osaan kyllä tekniikan, mutta minusta se tuottaa sileänä neuleena toteutettuna useimmiten aikamoista suttua, vähän niin kuin horjuvasti tehtyä kirjoneuletta. Päätin siis hetimiten hylätä mosaiikin ja hypätä ulos kehästä käyttämällä Six Tastes -ohjeen mosaiikkikaavioita sellaisenaan kirjoneulekaavioina. Pyrin noin muutoin pitämään kiinni kisasukkamallin ominaispiirteistä siinä määrin kuin se oli järkevää. No, aika monessa kohtaa menin ja modasin, mutta tietyllä tapaa yleisilme pysyi samantyyppisenä. Langoiksi valikoituivat pienen pohdiskelun jälkeen Lanitium ex Machinan Basic Sock värissä Time Traveler sekä luonnonvalkoinen Regia.

Neuloin sukat 72 silmukalla, joka vastasi mallin kokoa M. Valitsin eteen kuitenkin L-koon kaaviot, kumpaankin sukkaan erilaisen. Puikkokoot olivat ne vakiot: 1,75 mm yksivärisissä osuuksissa ja 2,25 mm kirjoneuleessa.

Sukan sivupaneelien leveys määräytyi etu- ja takapaneelien väliin jäävien silmukkamäärien mukaan. Siksak-kuvio ei ole aivan alkuperäisen mosaiikkikaavion mukainen, vaan muokkasin sitä omaa silmääni miellyttäväksi ja kirjoneuleeseen sopivaksi. Kantakiilan vaakaraita muuttui pystyraidaksi, mikä tiivisti sopivasti muuten avarahkoa kantapäärakennetta. Lisäyksiä tein S-koon sukan mukaisesti 16 molemmille puolille, joka toinen kerros. Todellinen eri kokojen yhdistelmä tämä minun vitosetappini siis.

Varren takaosasta kantapään kautta jalkapohjaan jatkuvat kirjoneulekuviot ovat ohjeen mosaiikkikaaviot sellaisenaan, molemmissa sukissa toki erilaiset keskenään. Kantapään käännös lienee melkein ohjeen mukainen, en tosin tainnut ohjetta kovin tarkasti lopulta lukea, vaan menin ihan omalla perstuntumalla. Hyvä tuli, vähän piti tosin kursia käännöksen reunasilmukoiden välisiä rakoja nurjalta pienemmäksi sukkien valmistuttua.

Isothan näistä tuli, kun halusin etukuvion päättyvän siihen, mistä se alkoikin, vaan enpä minä näitä itselle olisi halunnutkaan. Time Traveler oli vyyhdillä aika kammottava värien sekasotku, mutta yllättäen se asettui kirjoneuleen pohjavärinä jopa kauniisti tähtisumua muistuttavaksi värimatoksi. Kirjoneulekuviot toivat mieleeni takaumia muinaishistoriallisiin tietokonepeleihin, joten taisin nimetä nämä sukat Space Invaderseiksi.

Mitä tästä etapista sitten lopulta jäi käteen? Ehkäpä tuo takana kulkeva kirjoneuleraita ja kantapää, jotka tällaisenaan kirjoneuleena toteutettuna tuntuu aika istuvalta ja näyttää hauskalta. Pitänee jättää idea muhimaan omia jatkosäätöjä ajatellen.

Toinenkin Seppo-kepponen

Niinhän siinä kävi, että piti neuloa toisetkin Seppo-lapaset, kun kerran sopivia kirpparilankajämiä oli vielä jäljellä - tai paremminkin niin, että ostin kirpparilta varta vasten vajaan kerän ruskeaa Floricaa muiden jämien kaveriksi, ihan vain koska paksumpiakin lankoja on välillä kiva neuloskella.

Tällä kertaa pohjaväriksi valikoitui valkoinen mysteerivilla (luultavasti Novita Woolia), ja kuviot tein rannekkeessa kahdella eri Floricalla varmistuakseni ruskean langan riittävyydestä. Näistä tuli vähän edellisiä Seppo-lapasia isommat, olihan valkoinen lanka Floricaa paksumpaa. Kivat tuli ja langatkin riittivät, joten ei voi valittaa. Ja niin sai perintölipaston yksi lahjaneulelaatikoista taas täytettä.

Kaikuja Karjalasta - Echoes from Karelia

Sukka-Tourin viidennen etapin mosaiikkineulesukat eivät sytyttäneet sellaisinaan, ja niiden innoittamat kirjoneulesukat ovat vielä kesken, joten lienee sopiva aika tuoda blogin puolelle hiljattain Ravelryssa julkaisemani Echoes from Karelia -sukkamalli.

Tämä pari on oikeastaan toisinto viime kesän lopulla (vai olikohan se jo alkusyksyä) neulomastani jämälankasukkaparista. Tällä kertaa päätin neuloa mallin kunnon langoista: Kraft Hand-Dyedin BFL Sockeista väreissä Scorzonera (tummanharmaa), Phantom (vaaleanharmaa) ja tiilenpunainen Trial&Error, jota lähin vakioväri lienee Tamarillo. Koko jutun juoni oli se, että kuviot ovat vain neljän silmukan levyisiä, joten sukan kokoa on helppo säädellä lähes rajattomasti; ohjeessa on valmiiksi lasketut nuotit 64 / 68 / 72 silmukalle. Mallisukkaparin neuloin napakasti 72 silmukalla sopimaan omaan normilevyiseen töpöjalkaani.

Malli yllätti suosiollaan, nousihan se Ravelryn Hot right now -listalla parhaimmillaan peräti kolmanneksi. Jotain siinä kai sitten on, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Pidän kyllä itsekin mallista kovasti, erityisesti valituilla väreillä toteutettuna. Vaan kyllä sitä on ihmispolo sokea, sillä huomasin vasta ohjeen julkaisun jälkeen, että oikean jalan sukan terässä kirjoneuleosuudesta puuttuu kaksi tummanharmaata pohjavärin kerrosta, jotka erottavat punapohjaisen raidan vaaleanharmaapohjaisista - tarkkasilmäisimmät kyllä huomaavat sen yllä olevasta kuvasta. Kyllä harmitti! Purin valmiin sukan ja neuloin nuo puuttuvat kerrokset vain huomatakaseni jälkikäteen, että olin neulonut korjattuun sukkaan kärkikavennukset eri tavoin kuin alkuperäisessä mallissa. Nyt minulla on oikean jalan sukka, jossa kärkikavennusten välissä on kaksi silmukkaa, kun taas vasemman jalan sukassa on vain yksi. Pohdinnassa on, jaksanko vielä kerran purkaa kärjen ja neuloa kavennukset uudelleen vai antaisinko olla.

Kaikkea sitä sattuu, kun vanhaksi elää. MOT.

Helmiä ja pitsiä

En pysy blogini päivityksessä millään missään järkevässä aikataulussa. Ehkä vika onkin siinä, että koko bloggaaminen on jo niin vanhanaikaista. Mutta minä en instaa, vlogaa/tubeta, snäppää enkä tviittaa, fasetan hyvin harvakseltaan ja Pinterestiinkin loin tunnukset vain päästäkseni käsiksi johonkin kuukkelin mukanaan tuomaan käsityömalli-ideaan. Wappaan kyllä, mutta vain hyvin pienessä piirissä, enkä silloinkaan käsitöistä. Yhden neulepodcastiksi luettavan tubevideon olen katsonut, mutta siihen se on sitten jäänyt. Olen auttamattomasti ulkona someskenestä, ja ihan omasta halustani, en siksi, ettenkö osaisi tai tietäisi, miten ja missä voisi somettaa. En vaan jaksa, mutta yritän sentään pitää vanhanaikaisesti blogipäiväkirjaa valmistuneista käsitöistä. Joskus on itsekin hauska palata vuosia taaksepäin ja ihmetellä, mitä onkaan tullut tehdyksi.

Pitkän johdanto oli aasinsilta siihen, että minulla on vielä sukka-Tourin neljännen etapin sukat esittelemättä, vaikka viideskin osuus on ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Nelosetapille kerrottiin tarvittavan langan lisäksi 180 helmeä. Vaikka helmien laittelu neuleeseen on minusta oikein mukavaa puuhaa, en oikein arvosta helmisukkia käytännön näkökohtiin vedoten: olen jo kertaalleen onnistunut kävelemään itselleni rakon akillesjänteen huudeille, kun käytin parin vuoden takaisia Tour-helmisukkia varrettomissa goretex-kengissäni. Niinpä valikoin vähistä langoistani vähintään neljännesvuosisadan vanhan Schoeller-Esslinger Viva -sukkalangan retrossa sammalenvihreässä sävyssä sekä rubiininpunaiset helmet - niitä helmiäkään kun ei ollut varastoissani varsinaisesti valittavaksi asti.

Malliksi paljastui A Song of Beads and Lace, ja hetken harmittelin, ettei minulla ollut yhtään hienompaa lankaa ja kauniimpaa lanka-helmiyhdistelmää. Päätin tehdä tällä kertaa sukkaparin minimivaatimusten mukaisesti sillä ajatuksella, että kyllä aika tavaran kaupitsee. Pienimmässä koossa on 64 silmukkaa, ja rohkeasti päätin 1,75-millisten puikkojeni kyllä riittävän.

Ihan kauniithan niistä tuli, vähän niin kuin puolukoita varvikossa tai karpaloita suolla. Neuloskelin sukat mökillä upean kesäisestä viikonlopusta nautiskellen. Ilma oli suosiollinen ulkona neulomiselle: järveltä tuuli reippaanlaisesti, joten siivekkäistä ötököistä ei juuri ollut riesaa, samainen tuuli piti ilmanalan sopivan raikkaana auringonpaisteesta ja lämmöstä huolimatta.

Loppua kohti kiristin vähän tahtia, että saisin sukat pois puikoilta hyvissä ajoin ennen työviikon alkua. Valitettavasti se vaikutti aavistuksen neulekäsialaan: jälkimmäinen sukka on aavistuksen tiiviimpi kuin ensimmäinen. Ei se ehkä keskivertosukankuluttajaa haittaa, mutta itse olen nykyään raivostuttavuuteen asti tarkka sukkien istuvuudesta ja sopivuudesta, joten harmittihan se hiukan. Jospa sukkien tuleva omistaja (kuka se sitten lieneekin) ei kuitenkaan olisi melko huomaamattomasta kokoerosta moksiskaan. Minut viikonlopun mökkineuloskelu vei tällä etapilla nipin napin 50 parhaan joukkoon eli sijalle 45.

Seppo teki kepposen

Niin tein minäkin: neuloin toisenkin Tour-välietappiprojektin neljännen osuuden alkua odotellessa. Olin nimittäin sortunut ostamaan kirpputorilta (kahdella erillisellä kerralla) kerän harmaata Novita Floricaa sekä pari kerää luonnonvalkoista mysteerivillaa (näppituntumalta kenties Novita Woolia), ja kun olin sattunut lainaamaan kirjastosta Käsineitä kesästä talveen -kirjan, keksin paritta kirpparilöydöt Seppo-lapasiksi.

Voi miten hurmaavaa olikaan neuloa pitkästä aikaa vähän paksumpia lankoja! Poikkesin ohjeesta ainoastaan parissa-kolmessa kohdassa: loin silmukat kaksivärisen aloituksen sijaan pohjavärillä eli harmaalla, rannekkeen tein kaksivärisenä kolmen värin sijaan ja peukaloon tein yhden mallikerran vähemmän pituutta, lisäksi neuloin peukalon takapuolelle kämmenen kirjoneuletta pelkän pohjavärin sijaan. Neuloin lapaset napakoiksi 2,25 mm puikoilla: lopputulos on ihastuttavan tiivis ja koko melko passeli omaankin käteen (kuvatodiste alla).

Taidan kuitenkin laittaa tämänkin parin lipaston lahjaneulelaatikkoon odottamaan talven viimoja ja lapasten tarvitsijaa. Oma kuopukseni kyllä tarvitsisi talveksi uudet, paksu(hko)t kirjoneulelapaset ja nämä olisivat hänelle kooltaan sopivat, mutta kuulemma kaverit dissailisivat häntä tuommoisten lapasten vuoksi. Lupasin yrittää neuloa hänelle ennen talvea katu-uskottavammat kädenlämmittimet, vaikka minusta Seppo-lapaset juuri sellaiset oikeastaan olisivatkin.

Väliloikan paikka

Mitä minä sanoinkaan Tourin etappien välillä kirjoneuleen parissa lepäämisestä?

Tekipä mieleni käyttää raidallinen Step loppuun ja kokeilla samalla, miltä se näyttäisi pohjavärin sijaan kuviovärinä. Kaveriksi valitsin saman helmenharmaan Jawoll Superwashin kuin edellisissäkin välietappisukissa, kirjoneulemallinkin etsin Suuresta kinnaskirjasta, tosin muokkasin sitä hivenen omaa silmääni enemmän miellyttäväksi. Aloitin kärjestä sillä ajatuksella, että neulon varsia niin pitkälle, kun raitalankaa riittää, ja mietin vasta sitten, miten hoitaa homma maaliin saakka.

Lopulta alkoi näyttää siltä, että Step-jämästä tulisikin tapojeni vastaisesti kaksi raidoiltaan identtistä sukkaa. Ja olisikin tullut, ellen olisi taas kerran neulonut jälkimmäistä sukkaa aavistuksen ensimmäistä napakammin ihan siitä syystä, että neuloin niiden välillä Tourin kolmosetapin yksiväriset sukat. Olkoon, ei sitä käytössä kukaan huomaa tai ei ainakaan välitä. Lopulta raitalankaa riitti sen verran pitkälle, että tarvitsin vain hieman tummanruskeaa Kraftin BFL Sockia saadakseni sukansuun joustimista kohtuullisen mittaiset.

Kirjoneulekuvio oli kymmenellä silmukalla jaollinen, joten sukissa on 70 silmukkaa ja kantapää kiiloineen on sama kuin Keisarin morsian -sukissa. Kokoluokka sukilla on se iänikuinen 38, ja sijoituspaikkakin sama kuin suurimmalla osalla puikoiltani lähtevistä sukista: lahjalaatikko.