Ei, aina ei ihan onnistu (ja muita pikkusäätöjä)

Olen kehua retostellut sillä, miten taitava olen tekemään huovutettuja tumppuja. Esiteltäköön tässä säännön vahvistava poikkeus. Kuvan heikko laatu on täydellisesti linjassa onnistumisprosentin kanssa.

Olin ostanut Kontista kiekon luonnonvalkoista Muhoksen villan hahtuvalankaa. Se oli kiekotettu kahdelle säikeelle, ja mukana tulleessa ohjelappusessa kehotettiin neulomaan kyseistä hahtuvaa peräti nelisäikeisenä noin 5 mm puikolla. Niin hullu sentään en ollut, että olisin moista yrittänyt, olihan hahtuvan yksikin säie jo paksumpaa kuin ohut virolainen pikkuserkkunsa kaksisäikeisenä. Päätin kuitenkin mennä kahdella säikeellä ja niin, että neuloisin ensin loput siniharmaat Pirtin kehräämön hahtuvat tumppujen rannekkeiksi. Puikkokooksi valitsin 4 mm ja aloitussilmukkamääräksi 32.

Jo neuloessa tuli aika tiukkaa tavaraa. Päättelin sen perusteella tumppujen kestävän hyvin 60 asteen huovutuksen, tuskin ne siitä enää kovin paljon huopusivat. Luulo ei ole tiedon väärti, joten jouduin noukkimaan pesukoneesta kovat mytyt, jotka sain venytettyä puoliksi väkivalloin käteen meneviksi käsineentapaisiksi. Aikamoiset turvakäsineet näistä tulikin, ei taatusti uho puhalla läpi. Rohkeasti laitoin kuitenkin nämäkin tarjolle Joulupuu-keräykseen.

Lopuille hahtuville piti keksiä jotain käyttöä myös, ne kun vievät turkasesti tilaa lankalaatikoissa, ja ärsytys hahtuvia kohtaan oli kohtuullisen kova epäonnistuneiden tumppujen vuoksi. Arvelin huovutetun pannunalusen olevan hyvä kohde lopulle luonnonvalkoiselle hahtuvalle; päätin neuloa sen tutulla tiskirättimallilla ja pelkästään yhdellä säikeellä. Ja taas pyykin sekaan, ettei vaan 60 asteeseen jälleen...

Ei tullut pannunalusta, tuli laakea kippo. Tiiviiksi huopunut mytty ei suostunut tasaiseksi millään, joten venytin sen suosiolla jälkiruokakipon päälle. Kyllä tuosta joulukonvehdit voi hyvinkin tarjoilla, ja sillä varjolla annoin kipon (pienenpienillä sukkalankajämävyyhdeillä täytettynä) paikallisten pikkujoulujen emännälle yllärilahjana.

Kuvassa on myös vihreä huovutettu kipponen-kupponen. Vihreääkin hahtuvaa oli jämä, ja arvelin siitäkin tulevan kivan pannunalusen. Hahtuva meni ja loppui pahasti kesken, joten arvelin tehdä vihreästä ihan tarkoituksella kulhon mallisen. Melko hyvinhän se huovutuksen jälkeen asettuikin juomalasin päälle venytettäväksi. Mallailin vihreään versioon kirkkaanoranssia jämälankakerää, josko siinä olisi meidän joulukukkamme. Toistaiseksi olen säästänyt perhettäni kyseiseltä sisustuselementiltä.

Pikkujouluihin piti tietysti olla pientä arvottavaa ja lahjakin. Mitäpä muuta meikäläinen tekisi kuin tiskirättejä ja neulatyynyjä.

Kaikki tuttuja malleja blogini historian varrelta, langatkin suurelta osin aikaisemmin nähtyjä: oliivinvihreää Novita Linneaa (pellava-puuvillasekoitetta) ja korallinpunaista Alabamaa tiskiräteissä ja pesusienissä, kaikenkarvaisia puuvillajämiä värikkäässä neulatyynyssä ja kirpparilta ostettua, suurimmaksi osaksi huiviksi neulottua vihreää villalankaa toisessa. Neulatyynyjen täytteenä käytin vuoden varrella käsitöistä kertyneitä päättelylanganpätkiä, tummia vihreään ja vaaleita värikkääseen.

Värikkäämmässä neulatyynyssä oli oikein aurinkoinen kääntöpuoli, ja se nieli toistakymmentä pientä pätkää ja nöttöstä yhtä sun toista puuvilla- ja puuvillasekoitelankaa. Vielä olisi voinut virkata harmaasta siniseen liukuvan neulatyynyn, mutta virkkausinto hyytyi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Näihin neulatyynyihin yhdistin vähän muutakin, vihreään pikkujoululahjaksi menneeseen pari pakettia huivien pingotukseen oivallisia T-neuloja ja värikkääseen nappeja ja heijastimen. Hyvin piti arvontapalkintojen ja yllätyspikkujoululahjan saajilla pokka heidän kehuessaan tekeleitäni, hehhee.

Koska tähän postaukseen voi ladata kaikki ei-kunnioitustaherättävät käsityöt, raportoitakoon lopuksi myös mieheni tilaamaat frisbeegolfaajan hihanjatkeet, jotka toteutin siitä vanhasta ja vielä pehmoiseksi laskettavasta Novita Nallesta, jonka vyöte oli hopeanharmaa ja beigellä nallella varustettu.

Tilauksessa oli siis pelkät neulotut pötkylät, jotka pystyisi vetämään sormien suojaksi siirryttäessä väylältä toiselle, mieheni kun tykkää heitellä kiekkoja kylmemmilläkin ilmoilla, mutta ehdottomasti paljain käsin. Ensiapuna olleet vanhat äitini neulomat säärystimet olivat kuulemma ihan hyvät, mutta vähän turhan löysät.

Heittämisen ajaksi lämmikkeet piti saada helposti vetäistyä pois tieltä. Neuloin alkuun vähän tiukemman ranneosan 2 o, 2 n -joustinneuleella ja 48 silmukalla, ja jossain vaiheessa tein lisäykset oikeiden silmukoiden väliin niin, että reilusti yli puolet pötkylästä on 3 o, 2 n -joustinneuletta. Sinne meni vajaa kerä Nallea ja mies vaikutti oikein tyytyväiseltä lopputulokseen. Minä olin tyytyväinen lähinnä siihen, että lankavarastoni keveni taas melkein kerän verran.

Jospahan sitä seuraavaksi esittelisi jotain edes etäisesti salonkikelpoisempaa.