Alusta uudelleen

Joskus syksyllä muistaakseni Novitalla ja Fazerilla oli yhteinen neulekisa, jossa peräänkuulutettiin karkkiaiheisia neuleita Novitan langoista. Idea oli kyllä oikein muikea, mutta en pidä siitä ajatuksesta, että lankafirma omii kisaneuleiden ideat omaan käyttöönsä. Huikean halvalla - muutamien Novita-lankojen ja Fazer-makeisten palkintopotilla - iso firma kerää valtavan ideapankin sen sijaan, että todelliset suunnittelijat saisivat kunnon korvauksen ja kunnian. Tai tämä vaara ainakin leijuu sen verran voimakkaasti näissä kilpailuissa, etten edes harkitse niihin osallistumista, periaatesyistä.

Kuten sanottua, idea sinänsä oli oikein hauska, ja sain heti vision Da Capo -sukista. Minulla oli valmiina keltaista Nallea, ja kysymisen vaivalla sain kanssaneulojalta hänelle tarpeettoman purkujämän ruskeaa Nallea, joten sukat olivat vain kaavioiden piirtämistä ja neulomista vaille valmiit. Alkuperäinen ajatus oli kunnianhimoinen: neuloisin Da Capo -tekstin pyöröneuleintarsiana sen sijaan, että tekisin sen jälkikäteen silmukoita jäljentäen. Kyllästyin kuitenkin intarsiakikkailuun noin kymmenen kerroksen jälkeen ja päätin tyytyä kirjomiseen.

Lopulta kirjailu silmukoita jäljentäen oli niin tuskastuttavaa, että toteutin sen vain toiseen sukkaan, toinen sai jäädä tekstittä. 54 silmukalla ja 2,25 mm puikoilla neulottuina sukista tuli oikein onnistuneet. Värit ovat varsin autenttiset, ja mielestäni onnistuin jäljittelemään suklaapatukan ulkoasuakin aika hyvin. Da Capon syntyhistoriaan liittyy kierrätys, sillä kyseinen suklaa sai alkunsa siitä, että virheelliset liköörikonvehdit sulatettiin uudelleen ja seosta terästettiin jonkin sortin rommilla. Niinpä on vähintään oikeutettua, että näissäkin sukissa on rinnakkain sekä uutta että kierrätettyä lankaa. Sukat matkasivat muutaman muun parin mukana Joulupuu-keräykseen; toivottavasti saaja on puoleksikaan yhtä tyytyväinen sukkiinsa kuin tekijä.